Bonga Bonga

Jo viime vuoden helmikuussa seurasin haltioituneena Tampereen Klubilla, kuinka hyvin Jolly Jumpersin trion shamanistinen leirinuotiorokki toimi ex-Sideburns -kitaristi Arimatti Jutilan täydentäessä soundia ilmeikkäällä soitollaan. Tyrnäväläisbändin laulaja-kitaristi Petri Hannuksen ja Juden kitaramittelöt olivat kuulemisen lisäksi myös näkemisen arvoisia. Nyt Keijo Pirkolan lyömillä ja Marko Leuanniemen bassolla luoman junnailevan rytmimantran ja kahden kitaran yhdistelmää kuullaan ensi kertaa levymuodossa. Voi siis sanoa, että Jumpers on levymuodossakin nykyään kvartetti.

A-puolen Bebop City on hypnoottinen, jopa uneliaan seesteinen tunnelmointi ränsistyneen farmin verannalta, sieltä kaktusautiomaan laidalta. Seesteisyydestään huolimatta biisin veto kantaa hyvin ja niska alkaa puolihuomaamattomasti nykiä tahdissa. Hannuksen suht eleettömästi tiputtelema laulu ei juurikaan riko rytmin mantraa edes kerrossaan ja kitarasooloilutkin on – ainakin näin levymuodossa – pelkistetty miltei huomaamattomaan kuosiin. Kokonaisuuden kannalta pelkistynyt soundi toimii, silti kaipaisin myös pieniä irtiottoja kaavasta. Mutta jos hyvän singlebiisin kriteerinä pitää sitä, että se jää päähän soimaan, on Bebop City juuri tällainen. Kääntöpuolen Bottle And Chain on taasen vanhempaa materiaalia. Vuoden 1998 Ruis -levyn avausraita on nauhoitettu toukokuun lopussa Tavastialla, jossa nelikko lämmitteli Dead Moonia. Livetaltiointi esittelee hyvin yhtyeen todella hypnoottista livesointia, jossa miltei mahtipontiset, hivenen alavireiset kitarakuviot sykkivät vangitsevasti junnailevan rytmimaton päällä. Soundi on kohtuullisen raaka ja rujo, johon myös Hannuksen toteava laulu sopii mainiosti. Kokonaisuutena hankkimisen arvoinen rock-seiska.