Low Frequency

Kun levyn nimi on Earth Magick ja kannessa haltiamainen olento soittaa jonkin sortin kielisoitinta taikavoimaa huokuvan metsän siimeksessä, syntyy helposti tiettyjä oletuksia. Helsinkiläisen Unshinen debyyttipitkäsoitto on reilusti kantensa näköinen ja kuuloinen kokonaisuus, huokuen juuri tuota tiettyä taianomaisuutta ja tummasävyistä kauneutta. Yhtye soittaa omien sanojensa mukaan ”druidimetallia”, joka on hyvin lähellä tätä nykyä sangen suosittua melodista ja kevyesti goottivaikutteista metallia.

Earth Magickin kahdeksan raitaa toimivat hyvinä näytteinä melodisen metallin perinteisten oppien noudattamisesta siten, että mukaan saadaan myös riittävästi omaa soundia. Unshinen tunnistaakin jokaisesta biisistä nopeasti omaksi itsekseen, ja vaikka kaikki biisit eivät ihan ykkösluokan teoksia olekaan on kokonaisuus silti ehyt. Laulajatar Susanna Vesilahti omaa komean äänen, jonka tehoa olen päässyt livenä todistamaan parikin kertaa. Studiossa tuota yhtä yhtyeen vahvimmista valteista ei ole kuitenkaan pystytty hyödyntämään läheskään tyydyttävästi, ja etenkin ensimmäisenä kuultavassa Rowena’s Song biisissä laulu kuulostaa hetkittäin todella väkinäiseltä. Tuotantopuolella on uskottu hieman orgaanisempaan lähestymistapaan, mikä on tuonut lopputulokseen mukavasti särmää. Koskettimet ovat saaneet studiossa selvästi keikkatilannetta suuremman aseman, joten nykyistä viisikkoa täydentävän kosketinsoittajan rekrytointi saattaisi olla tulevaisuudessa viisas ratkaisu. Aivan livetilanteen kaltaiseen jyrään Unshine ei hyvästä yrityksestä huolimatta vielä intoudu, vaikka joissain biiseissä päästäänkin jo hyvään kiitoon.

Earth Magick on kelpo esikoinen, josta voi huoletta olla ylpeä. Etenkin Snow White, Heaven ja For The Huntress And The Moon tippuvat kipalekahdeksikosta vakuuttavasti, eikä lopuissakaan raidoissa mitään vikaa ole. Enempäänkin yhtyeellä on vielä selvästi rahkeita, kunhan visio omasta tiestä vain kirkastuu entisestään.