Beemvees

Joskus ahkera työ tuottaa tulosta. Bloodpit on Tampereen rock-kartalla ollut jo vuosia tunnettu sinnikkäästä yrityksestä, mutta vasta kuluvan vuoden puolella bändi pamahti maanlaajuiseen suosioon. Ja vailla kyynisyyden tai kateellisuuden häivääkään voin sanoa että läpimurto on ansaittu. Mental Circus on nimittäin kaikin puolin vahva debyytti. Heti ensitahdeista huomaa että tämä yhtye on jo oppirahansa maksanut - soittopuolen tiiviys, harkitut sovitukset ja tarttuvat laulumelodiat ovat juuri sillä tasolla kuin ylpeällä rock-partiolla tulee ollakin. Vaikka Mental Circus-levyn tuotantobudjetti on tuskin pilviä hiponut, on narulle onnistuttu saamaan kansainväliset mitat täyttävä soundi. Amerikan miljoonaserkkujen linjasta Bloodpitin erottaa lähinnä lipevien ”sytkäriballadien” puute. Ja on ainoastaan hyvä juttu.

Bloodpit on herättänyt maamme nuorisossa jo jonkinlaista kansanliikkeen poikasta. Alkuun se kuulosti hieman ihmeelliseltä, mutta Platitude-singlen myötä mielipiteeni muuttui. Hieno kappale, jonka kertosäkeeseen bändin keulahahmo Matthau Mikojan on saanut laduttua nuoriin tunteisiin vetoavaa mystiikkaa ja vaarallisuutta. Eräänlainen sekoitus Alice In Chainsia ja The 69 Eyesia, pientä Jim Morrison-sivuvivahdetta unohtamatta. Platitude nousee toisen sinkkumenestyksen, Out To Find Youn, kanssa myös Mental Circus-levyn materiaalista esiin. Varsin verevää jälkeä Bloodpit saa aikaan myös avausbiisissä Bad Echo ja ehkä eniten Seattle-riffittelyyn tukeutuvassa The Juvenile Hellissä.

Bloodpitin menestys luo varmasti uskoa maamme lukuisissa kellareissa koluaville bändi-tulokkaille. ”Omaan juttuunsa” tukeutuminen – vaikka jääräpäisestikin – tuottaa pitkässä juoksussa vääjäämättä tuloksia. Samaa ajatusmallia voidaan soveltaa myös Mental Circusin julkaisijana toimineeseen Beemvees-levy-yhtiöön.