Pääsivu
Esittely
Levyarviot
DVD-arviot
Pienet
Livearviot
Valokeilassa
Klassikko
Vapaa vyöhyke
Ajankohtaista
Ajatuskupla
Toimitus
Keskustelu
Artistihaku

Sivustolla on parhaillaan, 191 vierasta ja 6 jäsentä Online.

Et ole kirjautunut!

Kirjautuminen

Rekisteröityminen

I Walk The Line: Desolation Street
Arvioija: Ilkka Valpasvuo
Arvio:

Combat Rock Industry

Tamperelaisen I Walk The Linen debyytti Badlands oli levy meikäläisen makuun. Wastedistä tutun Ville Rönkön karhea ääni yhdistettynä selkeästi Wastedin hc-punkkia rockimpaan ja melodisempaan keitokseen, joka on yhtä lailla tummahkoa, mutta jota sävyttää hienosti Anna Pirkolan urut – siinä oli debyytin erittäin toimiva kaava. Samalla tavalla melankolinen ja varjoinen kuja on myös Desolation Street. Elementit ovat pitkälti samaa kauraa: Soitto on tinkimättömän tiukkaa, mutta antaa tilaa myös sille melodialle joka saa säkeissä keinumaan haikeasti ja nappaa kerroissa lyömään nyrkkiä kohti taivasta. Sanoitusten puolelta Ville kertoi taannoisessa haastattelussa, että IWTL:n sanoituksissa keskitytään oman pään sisäisiin demoneihin Wastedin kantaaottavuuden sijaan ja samoilla henkilökohtaisemmilla tarinoilla tuntuisi olevan liikkeellä myös kakkoslevy. Suurin muutos yhtyeessä taitaa olla rummuissa soittaneen Antin vaihtuminen Jussiin – eli Manifesto Jukebox-mies vaihtui herraan Hero Dishonestista.

Levyltä löytyy debyyttiä monipuolisemmin sävyjä. Vaikka heti avausraidalla Just Like The Rest viisikko lähtee tuttuun energiseen punk rockiin, jossa kitarat meuhkaavat ja tahdinpito on lujaa, löytyy levyltä myös uusia aluevaltauksia, kuten mukavan mahtipontisesti kaartava World On A Pyre, rauhallisesti ja haikeasti pohdiskeleva, jopa Agents-hengessä kantrahtava When I´m Gone sekä miltei hilpeästi askeltava Grand Collapse. Valoisampaa puolta esittelee myös Purity, jonka Ville ääntää hauskasti puritai... Toivo paistaa myös Forever Nightsilta. Eikä akustispainotteinen Ghost On A Tightrope myöskään hassummalta kuulosta.

Ulisevaa urkua tiukkaan särömarssiin yhdistelevä The Man Without A Name nousee myös nopeasti omiin suosikkeihin kiireettömine melodioineen. Samoin tekee uhkaavasti pyörteilevä Drifter, jota tullaan varmasti hoilaamaan mukana keikoilla. Yksi selkeä parannus tuntuisi olevan se, että kappaleiden annetaan entistä paremmin hengittää, ei ole koko ajan niin kiire. Parasta suomalaista punkrockia, mitä on hetkeen vastaan tullut.

Linkki: I Walk The Line @ Desibeli
Päivämäärä: 12.01.2006
Lukukertoja: 3247


Levykommentointi vain rekisteröityneille käyttäjille - rekisteröidy tästä

 
  
 

I Walk The Line

Tamperelainen melodisen punk rockin parissa puurtava yhtye maustaa kitarasäröilyään osuvasti melankolisesti maalailevilla uruilla.

Anna - urut
Antti - kitara
Ville - basso ja laulu
Jussi - rummut
Jani - kitara

Kotisivut: www.iwalktheline.org

(Päivitetty 14.04.2008)
Levyarviot:
Desolation Street

12.01.2006
Arvostelijana Ilkka Valpasvuo
Combat Rock Sound

08.06.2005
Arvostelijana Ilkka Valpasvuo
Badlands

24.02.2004
Arvostelijana Ilkka Valpasvuo

Ajankohtaista:
I Walk the Line – Musta aalto nousee

14.04.2008


Valokeilassa:
I Walk The Line on valmis seisomaan sanojensa takana

13.04.2004


Livearviot:
Lutakko liekeissä

11.08.2006
Lutakko/Jyväskylä
Ämyrock

01.07.2006
Kaupunginpuisto / Hämeenlinna
I Walk The Line, So Called Plan, Maplesnow

26.04.2006
Klubi/Tampere
Black Audio, Echo Is Your Love, I Walk The Line...

26.01.2006
Klubi/Tampere
Jairus (UK), I Walk The Line ym.

10.03.2004
Yo-talo/Tampere
Sparks Of 7 (Swe), I Walk The Line, Damn Seagulls

25.02.2004
Klubi/Tampere