m.dulor

Ultramariinin laulajan Matti Johannes Koivun soololevy Puuhastellen on erittäin kiva levy. Ei siis ihan kiva, vaan erittäin kiva. Siinä on iso ero. Ihan kivan levyn unohtaa helposti levyhyllyynsä, vaikka siitä aikoinaan pitikin. Erittäin kivan levyn sen sijaan helposti kaivaa levyhyllystään ja laittaa soimaan myöhemminkin.

Soolodebyytillään Matti Johannes Koivu liikkuu kaukana Ultramariinin kylmän moderneista, kitaravetoisista melankoliasävyistä. Puuhastellen sisältää folkahtavaa, iskelmällistä jopa laulelmallista musiikkia – pienieleistä ja lämmintä. Musiikin "arkisuus" ei kuitenkaan poista sen kiinnostavuutta tai tarttuvuutta, minkä jo singlenä ennakkoon julkaisu Odota, odota hienosti todisti. Tarinankertojana Koivu laulaa yksityiskohtaisia kertomuksiaan työläisistä, pikkukaupungeista ja junista. Kalatehdas ja Se oli eilen -laulut helisevät kauniisti kuin Simon & Garfunkel, ja iskelmällinen Automiesten rahat on niin komea kappale, että se saa ihmettelemään, miksei tällaista musiikkia tehdä nykyään enempää. Nykyiskelmälaulajia ei voi tässä yhteydessä edes mainita, ja esimerkiksi Kunpa kuuluisin jollekin -kappaleelle Tuomari Nurmio olisi sopivampi vertailukohta kuin kliiniset iskelmätähdet. Levyllä laulaa myös kaunisääninen nainen, joka lienee artistin sisko Suvi.

Levyltä voisi erikseen nostaa esiin jokaisen raidan positiivisessa mielessä, sillä yhtään hutia ei ole nauhalla tallentunut. Dynamiikkaa ja rosoakin on narulle saatu tarpeellinen, kuuntelukestävyyttä lisäävä määrä. Useampi vuosikymmen sitten tämä olisi ollut kaupallista musiikkia. Nyt se kuulostaa virkistävän poikkeavalta ja omaehtoiselta.