Fonal

Shogun Kunitoki on hämäävästi itään päin kallellaan olevasta nimestään huolimatta Helsingistä ponnistava ennakkoluulottomasti taajuusspektriä ja tähtikartastoja instrumentaalisen konepsykedelian keinoin luotaava ryhmä. Ainakin näin kokeellisen musiikin pieniä piirejä vähemmän seuranneelle kyse on täysin uudesta tuttavuudesta, vaikka yhtye kertookin toimineensa jo vuodesta 1998 asti. Asioiden hidas kypsyttely kuuluukin tällä bändin ensimmäisellä täyspitkällä julkaisulla – jo ensimmäisistä nuoteista asti on selvää, että Shogun Kunitoki tietää mitä on tekemässä. Tasankokaiun äänimaailma on voimakkaan konemaisesta, koskettimien ja rumpujen varaan rakennetusta instrumentaatiosta huolimatta miellyttävän lämmin, tuoden mieleen paikoitellen Tortoisen vähemmän orgaaniset levytykset, tosin Tasankokaiku kuulostaa jollain tapaa loogisesti järjestyneemmältä, ikään kuin kappaleiden palat olisivat itse loksahdelleet paikoilleen jonkin magneettisen voiman vaikutuksesta.

Hieman yli puolituntiseen kiekkoon ja seitsemään raitaan mahtuu monta hyvää esitystä. Pelin aloittava ja myös levyn onnistuneimman kappaleen tittelistä kilpaileva Montezuma progeilee ja mutkittelee matemaattisen sulavasti kuin integraali lineaariavaruudessa. Iloisen polyrytmiikan vinksauttamana valssina kulkeva Tropiikin kuuma huuma saa kasvaessaan jopa majesteettisia mittasuhteita, ja astetta vauhdikkaampi 1918-1926 heittelee viittauksia Magyar Possen ja kollegoidensa suuntaan. Varsinaisia heikkoja lenkkejä kappalemateriaalista ei löydy, mutta toisaalta tiukka yhtenäisyys alkaa loppua kohti jo kääntyä itseään vastaan. Variaatiota on selvästä mielikuvituksellisuudesta huolimatta sen verran niukasti, että levyn loppupuolisko alkaa jo tuntua samojen ideoiden toistolta, vaikka taso ei missään vaiheessa oikeastaan pääse laskemaan.

Tasankokaiku on selviä määreitä ja lokeroita karttava levy. Taidemusiikin ja kevyen musiikin välisellä keinotekoisella rajalla Shogun Kunitokin miehistö tuskin turhaan päätään vaivaa, ja hyvä niin. Mielenkiintoisesta ja persoonallisesta ryhmästähän tässä on kyse, eikä jonkinasteinen suosio maamme rajojen ulkopuolellakaan tunnu lainkaan mahdottomalta ajatukselta. Vielä yhtyeen sihti ei kuitenkaan ole ihan täyden kympin luokkaa.