Berttaviihde

Syksy on selvästi tulossa, sillä industrialsävytteistä metallia takovan Pentatonikin uusin julkaisu on päätynyt käsiini. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Kelvoton ep kolahti aikoinaan allekirjoittaneen nuppiin kuin se kuuluisa vasara, joten vuotta myöhemmin, kun yhtye julkaisi debyyttialbumiaan, odotukset olivat luonnollisesti erittäin korkealla. Pitkäsoitto ei tuottanut kuitenkaan varauksetonta täyttymystä, sillä orkesteri oli lähtenyt muokkaamaan raskasta soundiaan ehkä liikaakin.

Taas on kulunut noin vuosi ja tällä kertaa annos tuoretta Pentatonikia on viiden biisin mittainen. Kiekon kansia ja saatetta tutkiessani äkkäsin nopeasti, että yhtyeen neljän oman kappaleen lisäksi lätyltä löytyy myös vanha Armi & Danny hitti Tahdon olla sulle hellä. Pitäisiköhän tässä nyt olla huolissaan vain innostunut?

Ensimmäisenä kuultavat Huorain Jumala ja Iholla muistuttavat alkuun kovasti viisikon vanhoja junttahittejä, mutta entisestään jalostetut ja seesteiset soundit vievät kappaleiden tunnelmia onnistuneesti aiempaa ahdistavampaan suuntaan. Yhtyeen yleinen linjaus tuntuu muutenkin tarkentuneen rahdun verran, mikä on ainoastaan tervetullutta. Ennakkoon kammoamani lainakipalekin taittuu lopulta komeasti, mistä kiitos kuuluu pitkälti naisvokaalit hoitavalle Mayalle. Kiekon kiistaton kohokohta on kuitenkin junnaava Unessakävelijä, joka erottuu muusta materiaalista selvästi edukseen. Viimeisenä soiva Täydellinen kontrolli meneekin jo siitä, missä piikkilanka-aita on matalin, eikä puolivillainen master & slave kohkaus jaksa iskeä.

Hellä ep on ihan kelpo julkaisu, vaikkei siltä löydykään yhtään Mustaksi muutan tai Kelvoton biisin kaltaista ässää. Ep:stä jääkin hyvästä yrityksestä huolimatta vähän välityömäinen maku suuhun. Bändi on kiekon valossa keksimässä itseään uudelleen, joten on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan toinen albumi lähtee retkuetta aikanaan viemään.