Helsinkiläinen nelikko kävi kesällä jo monissa liemissä keitetyn äänimestari Jarno Alhon valvonnassa nauhoittelemassa Ylöjärvellä kolme kappaletta indie-iskelmäänsä. Ilja Karsikkaan soolo-projektina jo vuonna 1999 alkanut yhtye kasvoi vuonna 2005 nelimiehiseksi bändiksi, jonka läsnäoleva, rokkaavasta folkista kantrahtavaan pop-iskelmään vaihteleva soundi on herättänyt vertailuja mm. Liekkiin, Kauko Röyhkään ja Pekka Strengiin. Tämän kolmen kappaleen näytteen sävellyksistä ensimmäinen, nimibiisi Harhaan, sivuaa luovasti ainakin Liekin tyylistä kasvavaa haikeilua, tosin huomattavasti riisutummin ja rehellisemmin kantristi. Maanläheisesti. Harhaan on aika kesämökin makuinen sävellys, jossa voi vihellellen tallustaa pitkin piharaittia, kitara olalla ja heinänkorsi suussa. Nelikko on onnistunut tuomaan siihen herkän avoimuuden ja vaivattomuuden tunteen ohella Liekkimäisen ajattoman jylhyyden.

Snadisti bossanovahtava Satamassa nostaa mieleen pieniä juonteita niin Ville Leinosesta kuin Samae Koskisesta, ollen samalla myös aika lähellä kevyintä rautalankaa. Yhteistä kiertämistä Ville Härkönen & Velvetin kanssa sietäisi myös harkita. Kaikista verrokeista huolimatta Marian Valinta kuulostaa oikeastaan vain itseltään. Tästä heleästä hyväntuulen musiikista ei voi oikein voi muuta kuin pitää – vaikkakin ne todelliset klassikot eivät tässä vielä siivilöidy. Nimibiisistä saan tässä vaiheessa parhaimman fiiliksen päälle. Mainiosti nimetty Suit sait jää kappaleista ehkä eniten paikoilleen pohdiskelemaan. Karsikas on komppanioineen luomassa jotain aivan uutta ja Harhaan on melkoisen mainio ensimmäinen varoitus tulevasta.