Combat Rock Industry

Nimikkeen hard core alle voidaan laskea monenlaista musiikkia nopeasta ja yksinkertaisesta kohkauksesta turvalliseen kalifornialaiseen humppapunkkiin sekä teknisempään metallivyörytykseen. Parhaimmillaan hard core on virkistäviä iskuja kasvoihin, huonoimmillaan umpitylsää saman vanhan kaavan toistamista.

Hero Dishonest mättää onneksi kiinnostavasti. Hauskasti nimetyllä uudella albumillaan When the Shit Hits the Man bändi paiskoo 21 enemmän tai vähemmän ylikierroksilla käyvää turpaanvetonumeroa hieman yli kahteenkymmeneenviiteen minuuttiin. Ja juuri näinhän pitääkin agressiivinen ja nopea äärimusiikkikiekko rakentaa. Paljon asiaa tarpeeksi lyhyessä ajassa, siinä toimiva resepti tällaisen materiaalin esittämiseen.

Onneksi Hero Dishonest ei ole pilannut kappaleitakaan liiallisella pituudella. Ideat kun voidaan esittää tiivistetyssä muodossa iskevämmin kuin pitkittämällä kohkauksia keinotekoisesti säkeistöjä lisäämällä. Pisin kappale Road to the Arctic Ocean kestää hieman yli kaksi minuuttia, lyhin veisu Team Neanderthal on ohi kahdessakymmenessä sekunnissa. Kappaleet ovat keskenään sopivasti vaihtelevia, mikä saa kuulijan mielenkiinnon pysymään yllä. Mitään Refusedia yhtye ei tarjoile eli suhteellisen turvallisilla vesillä pysytään musiikillisesti. Bändi kuitenkin ymppää välillä varsin suoraviivaiseenkin musiikkiinsa mukavasti koukkuja. Esimerkiksi aloitusbiisi Paskahalvaus liukuhihnalla alkaa hassulla synakuviolla ja Stalin vs. Hank Hardyssa kalkattaa lehmänkello. Great White Socks puolestaan käynnistyy jopa tunnelmallisesti ennen rumpu- ja kitaratulitusta.

Eipä tästä kiekosta juuri pahaa sanottavaa löydy. Ehkä monipuolisuutta ja kieroja koukkuja voisi toivoa vieläkin enemmän, mutta tällaisenaankin levy on lähes täydellinen hard core -paketti. Sävellykset ovat keskivertoa kekseliäämpiä, tempot pysyvät tiukkoina ja sanoituksissa suomitaan terävänäköisesti laumasieluisuutta yhteiskunnassa ja omankin skenen sisällä. Puoli tuntia turpaanvetoa ja samalla vielä syljetään silmille. Minä poika se käännän toisenkin posken näille veikoille.

Rispektiä vain niille hurjapäille, jotka uskaltautuvat mosh pittiin Hero Dishonestin keikoilla.