M.dulor

Anssi Kasitonni ei ole ainoa kotimainen laulaja-lauluntekijä-muusikko, jolla on kovat piipussa. Ultramariinin laulaja Matti Johannes Koivu ei kauaa lepäillyt laakereillaan viimekeväisen debyyttisooloalbuminsa jälkeen, vaan Puuhastellen-levy sai pikaista jatkoa. Siinä missä Koivun ensimmäinen oli akustisvoittoinen tunnelmapala, niin Kovat piipussa -levyllä hissuttelee keikoilla toisiinsa hitsautunut yhtye. Live-otteestaan huolimatta, tai sen johdosta, lämmintä tunnelmaa on studiossa edelleen piisannut. Bändi ei varsinaisesti revittele, vaan kokonaisuus on debyytin tavoin hillityn tyylikäs. Levyn rivakoin kappale Topi Sorsakoski -päivä kuulostaa kitararockilta ainoastaan iskelmäkanavalla.

Koivun tarinat ovat arkisia ja niistä välittyy maestron maailmankuva: vanhassa vara parempi. Samalla kun Koivun parta on alkanut rehottaa, on hänen yhteiskuntakritiikkinsä kohdentunut tarkemmin tiettyihin tahoihin tai asioihin, kuten Kelaan, vuokraisäntään, materialismiin ja moderniin teknologiaan, josta Koivu ei vaikutu tippaakaan (Avaruusasema kiitää). MySpaceenkin mies meni ainoastaan levy-yhtiön toiveesta. Mistään partaradikaalin ärjymisestä ei kuitenkaan ole kyse, vaan laulut kulkevat 70-lukulaisen popahtavasti, lähes lempeästi.

Matti Johanneksen sisko Suvi Koivu laulaa taustoja myös tällä albumilla, kuten edelliselläkin. Hänen kaunis äänensä tukee hyvin näitä lauluja, mutta nostaa samalla odotuksia naisen omaa levytystä kohtaan, jonka on epämääräisesti lupailtu joskus ilmestyvän. Sitä odotellessa Matti Johannes Koivun laulelmat ja ”roskamusa” ovat mitä oivinta musisointia. Kovat piipussa on kuin musiikillinen villasukka: tuttu ja lämmin. Samalla se on vanhakantainen kaiken maailman trekking- ja sauvakävelysukkien rinnalla.