Ässä-levyt

Flamenco days on vieremäläisen punkbändi Jumalan ruoskan kolmas julkaisu ja ensimmäinen pitkäsoitto. Yhtyeen omien sanojensa mukaan kyseessä on näillä näkymin myös viimeinen LP. Aikaisemmat tuotokset ovat valitettavasti menneet ohi korvien, mutta parempi myöhään, sillä Flamenco daysin myötä Jumalan ruoskan meiningistä saa aika loistavasti kiinni näin myöhäisherännäisenäkin.

Vuoden parhaalla biisinnimellä varustettu, kaikille maan Counter Strike -nössöille luun kurkkuun laittava Jumalauta? Nettipelit: "kiinnostaa" on ehdottomasti yksi vuoden räkäpunk-biisejä (heti Kakka-hätä 77:n Sirpan ja Maken jälkeen). Päällisin puolin piisit ovat simppelimmän sorttisia kaahauksia. Jumalan ruoskan reteä kieli-pirun-tiukasti-poskessa -meisinki ei jätä kylmäksi. Tosikoimmatkin asianharrastajat löytänevät sanomisen tarvetta tästä musiikista. Tsekatkaa jos ette usko: Ragdoll-kissan kertosäkeen pehmeät amerikanärrät tai Eihän tässä näin pitänyt käydä -veisun hiljaiset tunnelmakuvaukset. Muoditon/muodikas hidastelee myös akustisesti, mutta sisältö on samaa rautaa kuin tiukempienkin rypistyksien sanoma.

Jumalan ruoska olisi helppo tuomita liian vitsikkääksi. Yhtä helppoa sitä olisi haukkua huumorin kaapuun verhottua tiedostamista suoltavaksi orkaksi. Luulenpa, että totuus on jossain välimaastossa (missä se yleensä majailee). Flamenco days on helkkarin hauska levy, mutta laittaa myös oikeasti ajattelemaan. Soitto ja laulu raikaa pirun hienosti. Borgtron-sarjakuvistaan ja Kakkis-kansistaan tunnetun Jyrki Nissisen räkäiset vokaalit toimivat moitteettomasti eikä kitara-basso-rummun käsittelyssä ole valittamista. Jumalan ruoskan ytimekäs punk lakaisee turpeammilla yrittäjillä lattiaa ja räkäisee päälle.

Yhteenveto ja terveiset bändille: Flamenco days on Aivan vitun kova levy. On aivan perkeleenmoinen harmi, että lopetatte soittamisen. Tässä on tiivistettynä niin helvetisti. Toisaalta on pakko kunnioittaa viimeisiä sanoja: "Aikansa kutakin." ja "Katellaan myöhemmin". Kuka näinä päivinä jaksaa olla näin rehellinen?