Vuonna 1993 perustettu Filter on koko uransa ajan onnistunut tekemään sinkkubiisejä, jotka massiivisuudellaan ja läpi kallon rusentavalla aggressiivisuudellaan jysähtävät kolisemalla tajuntaan. Heti ensimmäiseltä levyltä löytyvä, uskomattomasti kasvava Hey Man, Nice Shot ei ole vanhentunut päivääkään ja samaa voi sanoa seuraavalta levyltä löytyvästä, täydellisestä runttausbiisistä Welcome To The Fold, joka saa kuuntelijansa hohkamaan räjähtävää, levotonta energiaa. Bändillä on myös industrial-mätön lisäksi toinen, varsin seesteinen puolensa. Se tekee todella amerikkalaisen kuuloisia, grungesta vaikutteita saaneita slovareita, kuten hölkkäävä Take A Picture ja itsesäälissä rypevä Stuck In Here. Tämä bändi ei todellakaan ole mikään kokeellisten teemalevyjen tekijä, vaan luottaa sinkkubiisien voimaan.

Mikään tämä ei ole muuttunut neljännen levyn myötä ja uusin kokopitkä kuulostaa lähes identtiseltä edeltäjiinsä verrattuna. Harva bändi osoittaa moista haluttomuutta uudistumiseen, mutta Filterin osalta tämä on toiminut kohtuullisen hyvin. Kaverit ovat luoneet uniikin äänimaailman, jonka avulla he ovat pystyneet tuottamaan todella tarttuvia biisejä yksi toisensa perään. Uuden levyn osalta ainoa sävyero vanhaan materiaaliin on, että se on selkeästi bändin rauhallisin. Hitaamman osaston helmiä ovat tällä kertaa nuotion lämmössä leijaileva Cold, sekä Kill The Day, joka on niin Filteria kuin vain olla voi. Hivenen yllättäen runttausosaston tarjonta on harvinaisen mitäänsanomatonta.

Kaiken kaikkiaan Anthems For The Damned on samaa kaavaa toistava, perfektionistiseen nuppien vääntämiseen luottava kokonaisuus, joka kumartaa nostalgiaa kaipaavien faniensa suuntaan. Tämän olisi voinut antaa anteeksi, mutta kun loistavat yksittäiset kipaleet loistavat poissaolollaan ja kokonaisuus on bändin heikoin, valtaa faninkin pettymys. Kyseessä on periaatteessa ihan hyvä rock-levy, mutta tämän bändin tapauksessa se tuntuu enemmän B-puolikokoelmalta.