Leijonamieli & Putkimiehet
18.02.2006
Yo-talo/Tampere
Leijonamieli ja yksikään muu mies ei oo, ei oo, mies eikä mikään jos ei pysty sanojensa takana seisoo, seisoo...
Tampereen Yo-talolla sai seurata pitkästä aikaa suomenkielistä hiphoppia kunnon orkesterin tahtiin. Varmaan viimeksi moisia ihmeitä on koettu Tulenkantajien keikoilla. Flegmaatikoissa nimeä luonut Tuukka ”Leijonamieli” Rihkola kokosi pari vuotta sitten Putkimiehet -yhtyeen taustalleen ja yhtyeen kovasti odotettu debyytti oli illan juhlinnan aihe.
Levynjulkistuskeikka järjestyi mukavasti maksutta bändin noustessa lavalle jo kahdeksan jälkeen. Maestro itsekin ihmetteli lavalla, kun porukkaa ei vielä puoli kahdeksan aikaan ollut yhtään, mutta bändin aloittaessa sali oli täynnä. Kotietu tai ei, Putkimiesten keikalla oli hyvä meininki niin soiton kuin yleisön puolesta.
Jellona-Tuukkaa oli mikissä tukemassa myös levyllä vahvasti kuuluva Kristiina Wheeler, jonka live-esiintyminen jäi muutamaan biisiin. Loput hienot taustat kuultiin nauhalta. Mikkimiehistä hommaa täydensi loistavasti SP, jonka avulla lava ei missään vaiheessa jäänyt tyhjäksi. Asiaan kuuluvin mustin haalarein varustetussa taustabändissä etenkin basisti Tommy Fastin murea soitanto jäi korvaan, Aatu Mällisen koskettimet toivat touhuun mukavasti ilmavuutta ja jazzahtavuutta. Jukka Kosusen lyömät tahdit pitivät hyvin niskaa liikkeellä, Ville Houttu pisti kitaralla jopa slidea. Levyllä hommaa hienosti kuorruttaneita puhaltimia olisi ollut toki mukava saada myös livesoittoon mukaan. Mitään sen kummallisempia kikkoja keikalla ei esitetty, kuten eksoottisia soittimia tai parin minuutin sooloja. Hommassa oli melkein koko keikan sen verran hyvä veto ja salissa lämmin tunnelma, ettei moisia erikoisuuksia kaivattu.
15. helmikuuta julkaistun Lauluja sadepäivän varalle biisit muodostivat biisilistan eli mitään lainoja tai levyn ulkopuolelle jääneitä biisejä ei kuultu. Parhaina hetkinä täytyy nostaa sinkkubiisien Tartu mun käteen ja Laulu sadepäivän varalle ohella menevät raidat ...Tähän on tultu sekä Sana, joista etenkin jälkimmäinen nousee takuulla seuraavaksi hitiksi myös radioissa. Ihme on jos ei, sillä biisi nousi koko keikan selkeäksi kohokohdaksi, vaikka sinkut osattiin toki yleisössä paremmin. Levylläkin kuultu alkuintro Sade palveli keikkaa hyvin, oikeastaan ainoa livemuodossa hiukan heikommaksi jäänyt hetki oli Tiimalasin rauhallinen rakkaudentunnustus omalle äidille. Vaikka se sanoiltaan on avoin ja hieno teos, onnistui se hiukan latistamaan keikan groovea. Muuten mentiin hyvin.
Putkimiehet on selkeästi uusi luku Leijonamielen uralla. Kun Flegmaatikkojen räpäyttely jäi aikalailla sinne teini-iän tirskumisiin, pohdiskelee Lauluja sadepäivän varalle elettyä elämää aikuisuuden kynnyksellä, selkeästi fiksummin. Kypsempi aihepiiri yhdistettynä ilmavasti svengaavaan soittoon tekee Putkimiehistä etenkin livesoitossa kokemisen arvoisen. Menen mielelläni seuraamaan toistekin.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
