MoHa! (NOR), Hetero Skeleton
05.03.2007
Vastavirta/Tampere
Pitkästä aikaa tuli ehdittyä Mental Alaskan iltamiin. Kannustimena toimi lähinnä mahdollisuus viimeinkin tarkistaa Hetero Skeletonin live-potku ja tottakai myös norjalainen vapaaseen improvisaatioon nojaava noiserock-duo MoHa!. Maanantai-illaksi väkeä oli kohtuullisen paljon eikä kauhean moni ainakaan näyttänyt juoksevan ulisten ulos settien alettua.
Heteroiden kuusimiehiseksi kasvanut kokonaisuus yhdistelee erilaisia efektijunnauksia ja puhallinruiskeita ei-niin-perinteiseen kitarasäröön ja lyömiin. Parhaimmillaan kolmen saksofonin toisiaan tukevat töräykset, erilaiset hämysoittimet ja sinne tänne loikkiva rytmi eivät oikein alusta tahtoneet lähteä liikkeelle. Tavallaan yhtye jäi käynnistelemään liian pitkään. Oikeastaan vasta ihan keikan loppupuolella, kun molemmat lyömäsoittojat alkoivat yhtä aikaa takoa rumpusettiään, pääsi se odottamani apinanraivo irti. Kovin raastavaa ei yhtyeen soitto silti missään kohtaa ollut, vaikkakin peruspopin ystävät olivat suosiolla jääneet kotio ja hyvä niin. Yksi mielikuvista mitä bändistä mielessäni muodostui, oli Gilbert Sheldonin legendaarisen Friikkilän veljekset-sarjakuvan jakso, jossa veljeskolmikko pistää bändin pystyy. Toki sarjakuvassa on hiukan paha kuulla musiikkia, mutta jos kuulisi, se voisi olla hiukan samaa kuin Heteroilla. Uunituoreella levyllä kuuluva leijailevuus ja ambientimpi puoli ei jostain syystä oikein kaikunut Vastavirrassa.
Kitaristi-efektimies-kosketinsoittaja Anders Hanan ja rumpali Morten J. Olsen muodostavat MoHa!:n, jonka soitosta taas nousi mielikuvana jonkinsortin päihteissä horjahteleva Väiski Vemmelsääri. Korkeimmilla taajuuksilla kaksikko oli hiukan piinallinen, mutta etenkin Muppettien Elukkaa mieleentuovassa rumpukaheliudessa parhaimmillaan liikkunut Olsen vakuutti. Vaikka yhtyeen askel kompuroi hiukan joka suuntaan, oli rytmissä silti jonkinlainen suunta ja kaikesta kaaokesta huolimatta liikkuva suunta. Kuten Heteroilla, myös MoHa!:lla keikan loppupuolen kliimaksi alkoi jo olla melkoisen nautinnollista, mutta hakemisessa meni hiukan liikaa aikaa ja hermoja. Verrattuna suomalaisiin Norjan poikien suppeampi miehitys oli ainakin yksi tekijä, joka antoi soundiin hiukan enemmän ilmaa. Pöhköä, mutta myös perusteltua möykkää.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
