Rubik – laadusta tinkimättä, hypestä välittämättä
12.03.2007
Rubik on nosteessa. Uutiskynnyksen ylittäisi jo tämän taiteilevaa rokkia soittavan yhtyeen debyyttipitkäsoitto, mutta erityisen mielenkiintoiseksi ja ajankohtaiseksi bändin tekee sen ympärillä vellova odottava tunnelma. Kiireettä valmisteltu debyyttialbumi, 14.maaliskuuta ilmestyvä Bad Conscience Patrol, on tuonut yhtyeelle jo ennakkoon hyvää näkyvyyttä.
Hypeä on nostateltu puolin jos toisin, kulminaationa kenties Helsingin Sanomien Nyt-liitteen juttu, jossa Rubikin levy-yhtiön Fullsteamin Juha Kyyrö intoili bändin olevan tulevaisuudessa suurempi kuin Radiohead. Kovia sanoja, mutta Kyyröllä taisi olla pilkettä silmäkulmassa. Vaikkei kriittisempi musiikinkuluttaja levypomon lausuntoa täysin todesta ottaisikaan, Rubik on joka tapauksessa ollut median kiinnostuksen kohteena. Asiaa on siis kysyttävä artistilta itseltään.
Juttutuokio laulaja, kitaristi ja kosketinsoittaja Artturi Tairan kanssa sumuisena sunnuntai-iltapäivänä pyörii paljolti median ympärillä. Aloitamme keskustelun Rubikiin kohdistuneesta hypestä. Artturi kohauttaa olkiaan ja kertoo oman näkemyksensä nostatuksesta ja ensimmäisen täyspitkän herättämästä mielenkiinnosta.
- Tuntuu aika oudolta. Mä haluisin kuitenkin, että ihmiset pystyis suhtautumaan siihen levyyn levynä eikä sillei, että tää on nyt sen hypetyn bändin hypetetty levy. Jolloin voi käydä vain niin, että riippumatta siitä miten hyvä levy tahansa se on, voi tuntua että ”ei tää nyt oo niin hyvä.”
- Kyllä mäkin suhtaudun skeptisesti aina tuommoiseen hehkutukseen. Varsinkin kun me ollaan monelle ihmiselle aika uusi tuttavuus. Mä vaan toivon, että se ei nostata mitään ennakkoluuloja että ihmiset ei haluais olla meidän musiikin kanssa missään tekemisissä.
Ja musiikkiinsa Rubik luottaa. Siinä missä monet nykypäivän uusista yrittäjistä hallitsevat median mielenkiinnon herättämisen taidon ja promotoinnin salat, on Rubik vaatimaton ja omissa oloissaan pysyttelevä. Yhtye on aina halunnut keskittyä olennaiseen pitämättä meteliä itsestään.
- Kyse on ennen kaikkea musiikista. Me ei olla itse koskaan sanottu mitään, me ollaan aika varovaisia ja huonoja tuomaan itseämme esille. Senkin takia se tuntuu oudolta, että joku on jossain sanonut jotain ja sitten nousee hirveä hype. Mutta tuolla tavallahan sitä jutut tehdään. Sitten vielä kirjoitetaan siitä hypestä.
Niinpä niin. Musiikkimedia luo mielikuvia ja nostaa puheenaiheeksi niitä ilmiöitä, mistä katsoo puhetta riittävän. Metatason hype-jutut – eli Artturin mainitsemat jutut hypestä itsestään ja joita tietysti tämäkin Desibelin juttu edustaa – saavat kuitenkin herran ymmärryksen. Jutuistahan media elää ja saa lukijansa, katsojansa ja kuulijansa.
Rubikin levyarvioihin Artturi suhtautuu viileän asiallisesti. Vaikka oman hengentuotteen tiivistäminen sataan sanaan voi tuntua riittämättömältä, kyse on ennen kaikkea tarpeellisesta raportoinnista.
- Onhan se mielenkiintoista, vaikka jotkut Uutislehti 100:n legendaariset kahden lauseen levyarvostelut. Aika kohtuutonta, naurahtaa Artturi. Mutta niinhän siinä käy. Kyllähän ihmiset niitä tykkää lukea, mutta ei niistä voi liikaa ottaa paineita.
- Musta on ihan mielenkiintoista, miten asiat esitetään. Onko ymmärretty, mitä me ollaan haluttu levyllä sanoa. On mielenkiintoinen prosessi, että me tehdään levy ja joku kirjoittaa siitä jollain tavalla. Sitten on vielä lukija, joka ehkä lukee jutun ennen kuin on kuullut levyn. Tietenkin sitä miettii, miten tämä omasta mielestä vastaa levyä. Hyvän arvostelun ei tarvitse aina olla pelkästään positiivinen, vaan siinä voi olla mielenkiintoisia näkökulmia musiikkiin tai teksteihin. Se on musta hieno juttu.
Rubik on osansa hehkutuksesta saanut. Mille muille yhtyeille Artturi sitten toivoisi enemmän näkyvyyttä?
- Kaikki New Music Communityn artistit on aika kovia. Cosmobile on erittäin hyvä bändi. Suomessa on sellainen tosi oivallinen orkesteri kuin Preesens, joka soittaa englanninkielistä tunnelmallista rokkia. Siinä on hyviä kerroksia, hyviä sovituksia. Samaten mä tykkään Athletic Armsista. Noi on semmosia nimiä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Se hypestä ja medianäkyvyydestä. Siirrytään keskustelussa detaljitasolle ja jutellaan Artturin kanssa uunituoreesta Bad Conscience Patrol -levystä ja sen synnyttämisestä. Rubik on pari vuotta aiemmin julkaissut minialbumillisen tuotantoaan New Music Communityn kautta. Loppuunmyyty pikkulevy People Go Missing saa siis nyt maaliskuussa seuraajakseen täyspitkän kiekon. Debyyttiä kypsyteltiin pitkään ja hartaasti.
- Osa kappaleista on vähän vanhempia, joita on soitettu keikoillakin. Pääosa materiaalista valmistui lopulliseen muotoonsa vuosi sitten. Pohjia ruvettiin äänittämään viime huhtikuussa. Meillä on ollut taukoja välissä, koska me ollaan itse oltu myös tuottajaosasto. On hyvä antaa välillä vähän etäisyyttä. Toisaalta tilanne oli koko ajan päällä. Ei se päässyt ajatuksissa hirveän kauaksi vaikka levy ei ollutkaan vielä valmis.
Kun levy on ollut mielessä näinkin kauan, voi ideoiden konkretisoituminen valmiiksi tuntua oudolta. Ainakaan vielä ei levyyn osaa suhtautua objektiivisesti. Levyä ei halua itse vielä edes kuunnella, mutta uutta musiikkia on mukava soittaa yleisölle.
- Nyt on kiva kun alkaa keikat ja pääsee soittamaan ihmisille. Silloin biisit jotenkin herää uudestaan eloon. Levytetyssä muodossa niihin on ehtinyt jo tutustua aika intensiivisesti. Kun soittaa paljon keikkoja, oppii tietämään, mitkä asiat toimivat. En välttämättä tarkoita yleisön reaktiota, vaan sitä, mitkä asiat itsestä tuntuvat luotettavilta. En tarkoita myöskään sitä, että pitäisi kangistua kaavoihin.
- Musahan tavallaan elää koko ajan. Koska sitä tekee samat tyypit yhdessä melko samoin metodein, on tosi vaikea sanoa, miten se muuttuu. Itselle prosessi on myös niin voimakkaasti läsnä, ei pelkästään kappaleiden lopputulos. Siihen joutuu suhtautumaan myös siten, että tarkastelee prosessia, miten se on muuttunut alkutekijöistään.
Muutoksessa ovat biisien lisäksi myös soundit. People Go Missingiä Artturi luonnehtii soundillisesti tarkoituksellisen etäiseksi. Bad Conscience Patrolilla haluttiin lähemmäs kuulijaa.
- Tämä levy haluttiiin pläjäyttää suoraan naamalle. Tähän on vaikuttanut se, että ep:n jälkeen on soitettu hitosti keikkoja. Tai ei paljon jonkun Negativen tai Disco Ensemblen mittarilla, mutta paljon kuitenkin tämmöiselle bändille. Se on vaikuttanut siihen, millaisiksi kappaleet ovat muodostuneet.
Tekemisen ja sovittamisen suhteen Rubik on melko demokraattinen. Vaikka pääosa ideoista tulee Artturilta, on sovitusvaiheessa muulla yhtyeellä yhtäläinen sanavalta.
- Se on semmoista tiimityötä ja joskus aika rasittavaa ja aikaavievää. Se on tosi hyvä asia, koska kaikki kuitenkin haluaa, että tulee parasta mahdollista jälkeä. Ennen kuin musa on kaikkien mielestä tosi hyvää, se ei kyllä lähde mihinkään.
Pääasiassa asioita on hoidettu itse, mutta nyt on uskaltauduttu luottamaan myös ulkopuolisiin tahoihin. Yhtyeellä on takanaan oikea levy-yhtiö, Fullsteam, ja miksaushommia sälytettiin ruotsalaiselle Michael Ilbertille. Muun muassa Hellacoptersin ja The Hivesin rokkiin sekä Roxetten ja A-Han kaltaisiin poppailuihin näppinsä tunkenut miksaaja teki oman osuutensa työstä Berliinissä. Artturin lisäksi miksausta olivat Saksassa valvomassa basisti Arvi Hasu sekä rumpali Sampsa Väätäinen.
- Me oltiin osa biiseistä läsnä. Sitten lähdettiin keikoille Hollantiin ja tehtiin hommaa etänä. Se oli hyvä juttu, koska kun levy oli äänitetty ja valmis, se haluttiin antaa jollekin ulkopuoliselle. Tuntui, että miksaus on kuitenkin liian iso pala meille.
Etukäteen oman tuotoksen luovuttaminen ulkopuoliselle taholle pelotti. Yhteistyö kuitenkin onnistui hyvin ja lopputuloksesta tuli hyvä.
- Ilbert oli hieno tyyppi ja kunnioitti meidän omaa visiota. Me juteltiin paljon ja se oli kuullut meidän tekemiä raakamiksauksia etukäteen. Pian todettiin, että siinä on oikea mies toteuttamaan miksaus.
Rubikin lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu keikkojen tekeminen uudella mantereella. Torontossa yhtye esiintyy yhdessä Arts & Crafts -lafkan bändien kera esimerkiksi eksperimentalistiporukkaApostle of Hustlen kanssa. Pidemmälle tähyiltäessä näkymä kuitenkin muuttuu usvaisemmaksi. Missä Rubik mahtaakaan olla viiden vuoden päästä?
- Ei pysty näkemään edes missä ollaan viiden kuukauden päästä. Tässä on nyt tapahtunut vuoden sisällä niin hirveästi asioita, että nyt tulee varmaan kohta hirvee backlash että kohta kaikki haukkuu. Varmaan ihmiset löytää sen levyn ja toivottavasti ollaan tekemässä jotain.
Mitä tuo ”jotain” on, jää nähtäväksi. Katsotaan aluksi vaikka levy kerrallaan ja sulatellaan debyytti ensin. Bad Conscience Patrol on onneksi liian hyvä levy, jotta sen unohtaisi siihen sisään päästyään. Eikä Rubikista itsestään kuitenkaan taida olla kohun nostattajaksi; siihen se on liian vaatimaton ja fiksu. Tämä juttu on aika sulkea sanoihin hiljaa hyvä tulee.
Teksti: Tuomas Tiainen, bändikuva: fullsteamagency.com, livekuvat: Kalle Björklid / Huumakuva.net
