Lahden Viinijuhlat: Leningrad Cowboys
06.07.2002
Vesijärven Satama/Lahti
Ensimmäistä kertaa järjestettävät yhdeksänpäiväiset
Lahden 'Italia' viinijuhlat olivat myös kevyen musiikin ystäville suurella rahalla järjestetty
tapahtuma. Esiintyjälista päivien aikana käsitti esiintyjiä Suurlähettiläistä Kari Tapioon.
Juhlat vaikuttivat sopivan vauvasta vaariin ja ehkä juuri siksi yksi päivistä oli nimikkeellä perhepäivä. Itse juutuin mukaan töiden vuoksi.
Paikanpäällä Lauantaina tuntui siltä, kuin olisi ollut enemminkin messuilla; viinijuhla antoi
ymmärtää ehkä hienostuneempaa tilaisuutta. Lavan läheisyydessä juotiin jo suomalaiskansallisesti viintä suoraan pullon suusta -mikä ainakin
minuun teki kunnioittavan vaikutuksen. Ei sitä voi olettaakaan, että suomalaiset olisivat
hienostelemassa kun on viikonloppu ja kohta sedät alkavat soittamaan kaljanjuontirokkia.
Leningrad Cowboysille keikka oli ainoa tänä kesänä Suomessa, eivätkä he ainakaan yleisön
reaktioista päätellen pettäneet esiintymisellään. Biisilista käsitti Steppenwolfia, Metallicaa,
Deep Purplea jne., eli takuuvarmaa covermusiikkia omalla tavalla esitettynä ja bändi piti
yleisön tiukasti otteessaan keikan alusta alkaen. Osa yleisöstä oli selkeästi tullut vain LC:n
vuoksi paikalle ja toki miltei kaikille tutut biisit hoilattiin läpi.
Itselle kaikkein nautittavimpaa oli toki tanssityttöjen seuraaminen keikan aikana, kun en liiemmin
bändistä perustanut, vaikka mukavaa kuunneltavaa sekin oli. Välispiikit tuntuivat satoja kertoja
hiotuilta huumoripläjäyksiltä, jotka eivät ainakaan minulta saa yhtään hymyä suupieleen. Koko
paketti tuntui hyvin tarkkaan harkitulta ja kertakuuntelun kestävältä. Mitään
hirveän huonoa siitä ei löydy etsimälläkään, muttei kyllä mitään loistavaakaan. Lavalla tapahtui koko ajan jotain, joten yleisön mielenkiinto ja katseet pysyivät herpaantumatta lavan suuntaan. Nousuhumalassa
tämä menisi täydestä ja hauskaa olisi, mutta niinpä menisi mikä tahansa muukin coverbändi. Miksi siis en kiskonut koko mustaherukkaviinipullollista yksin ja nopeasti. Harmi.
Bändi huudatettiin kaksi kertaa uudelleen lavalle ja soitto jatkui huimasti aina puoli yhteentoista
asti. Yleisö poistui onnellisena koteihin, minä kuuntelemaan karaokea Myllypuroon.
Aapo Lehti
