Ska Park
26.07.2002
Klubi/Tampere
Ska jag få ska? Ja, jag ska få ska...hehheh, se sanaleikeistä ja asiaan. Tampereen Klubilla oli perjantai-illan ratoksi esiintymässä kattava annos kotimaamme ska –tarjonnan kärkinimiä. Jalat liikkumaan! Illan deejiitkin olivat alansa ehdottomia asiantuntijoita, joten tasainen ska –poljento jatkui koko illan taukoamatta.
Turkulainen kuuden miehen poppoo Kingston Ghost Busta sai kunnian aloittaa illan liveosuuden. Aavikkomaisesta psykedeliarullauksesta mentiin aina funkpoljentoon, taustalla molemmissa tapauksissa tappava ska –poljento. Setin keskeltä erotin myös James Bondin tunnarista tehdyn ska –version, se oli hilpeä.
Perinteisestä Jamaikalaisesta rootsista poljentonsa hakeva combo koostui Hammondista, rummuista, percussiosta, kitaroista ja bassosta. Lyhennettynähän tämä orkesteri on KGB, hehheh. Regiporojenkkaa, kuten Klubin sivuilla venäläisen tiedustelupalvelun musiikkia kuvattiin. Suurin osa yleisöstä keskittyi tässä vaiheessa iltaa tunnelman luomiseen juomien merkeissä, mutta kyllä kiihkeimmät polvennostelijat laittoivat jalkansa liikkeelle, sen verran hyvää settiä kuultiin. Näin tein myös minä.
Tykimpään punkrock –henkiseen ska –poljentoon tanssikansan kiihdytti Joensuulainen Monica’s Lips. Viisimiehinen bändi ei antanut armoa vaan kiihdytti kuin Häkkinen parhaina päivinään. Kitaravoittoista tykitystä, basson, rumpujen ja koskettimien tuella. Nuoren polven kolmatta aaltoa skeittipunkilla ja alternativerock -vaikutteilla. Bändi itse kutsuu nykyistä soitantoaan SkaPunkDarkPopMelodicMetal-sekoitteluksi, joten vaikutteita ainakin löytyy. Jengi oli astetta vauhdikkaammassa liikkeessä ja tanssilattia alkoi täyttyä. Omat jalat alkoivat päästä todelliseen vauhtiin, goddamn!
Vuorossa Voimaryhmän kahdeksanhenkinen miehistö torvisektiolla ja percussioilla perusrumpubassokitaran lisäksi aseistautuneena. Tuo rumpubassokitara –yhdistelmän voisi jalostaa yhtä lailla käyttöön kuin hernemaissipaprikan eli hemapan, niin yleistynyt se on melkein minkä tahansa popmusiikkityylin yhtyeen peruskokoonpanona. Miltäs kuulostaisi vaikkapa ru/ba/ki? Taas seikkailtiin hypnoottisista junnausbiiseistä melkein mättö-skahan, tunnelma oli ehkä kaikkein kiihkeimmillään Voimaryhmän setin aikana. Quitsin vokalisointi toimi hyvin Sa-Qn rumpujen ja Tonyn basson päällä. Kitaroissa tykittivät Sam Boogie sekä Billy, joka huolehtii myös vokaaliosuuksista. Mc Lomittajan percussioiden lisäksi kahden miehen torvisektion ( Arto pasuunassa ja Jussi saksossa ) muodostaman kokonaissaundin kuuntelu ja sen tahtiin jamittaminen oli jopa vielä antoisampaa kuin kaksi edellistä aktia. Yhtyeen suomenkielinen ska kuulostaa hivenen samalta, kuin jos Kapteeni Ä-nen menoon lisättäisiin metri munaa ja annettaisiin humpan laulaa. Pitkäsoitollaan Straight Outta Tampere ihastuttanut yhtye kilpailee tasavahvasti kotimaisen skan huipulla. Kun keikan huipennukseksi vielä herrat Dxxxa ja Paleface astelivat lavalle bonusbiisisolisteiksi, jätettiin viimeisenä vuorossa olevalle Blaster Masterille melkoinen haaste yleisön hurmaamisessa.
Mestarit eivät olleet millänsäkään ja vielä jostain kumman piiloista saatiin yleisön meininki kattoon. Luulisi, että vähemmälläkin riehumisella olisi valmis petiin kolmen kovan aktin jäljiltä, mutta ei. Naissolistin Mrs Mama Cuban ja miessolisti Zakke Cuban, rummuista vastaavan Sly B Aikion, bassossa tahtia antavan Isse Aitrianin, kitaraa rääkkäävän Andy Sutelan, koskettimilla taituroivan Miika Alton sekä torvisektion (saksofonisti Sanna Tanninen, joka soitti viimeisen keikkansa yhtyeessä, vetopasunisti Janne ”Horst” Kankkunen) muodostama orkesteri oli huippuvedossa, mestarit areenalla, toden totta! Vaikka omatkin pohkeet alkoivat jo huutaa hunajaa, niin Blastereitten monipuolinen setti sai polveni vielä tahdikkaasti nousemaan kohti kattoa. Oululaisena marginaalibändinä startannut yhtye on siirtynyt eurooppalaisen 3rd wave-skan yhdeksi johtonimeksi. Masterin brittihenkinen uptempo ska sai taas jengin pähkinöiksi. Yeah!
Ilkka Valpasvuo
