Jussi Wemberg – keveämmällä askeleella ja kolmella soinnulla
30.10.2013
Jussi Wemberg Ystävineen julkaisi keväällä kiitosta keränneen Elossa EP:n ja nyt ryhmän debyyttilevy on valmis. Wembergin mukaan kiekosta tuli pitkälti sellainen kuin aiottiinkin ja levyllä vierailleet soittajat saavat kiitosta mahtavasta työstään. Myötäiseen virtaan oli kuitenkin allekirjoittaneen ensimmäinen kosketus Wembergin maailmaan sitten parin vuoden takaisen Päivänvalossa EP:n. Tässä välissä on nähtävästi ehtinyt tapahtua yhtä jos toistakin?
- Päivänvalossa EP julkaistiin marraskuussa 2011 ja muutama kuukausi siitä eteenpäin tulin isäksi. Sen jälkeen otettiin vähän rauhallisemmin keikkojen suhteen, mutta homma on pidetty silti käynnissä koko ajan. Debyytin äänitykset aloitettiin joulukuussa 2012 ja kuluvan vuoden kevät häärittiin hyvin pitkälti levyn kimpussa. Hienoja keikkoja on ollut matkan varrella ja kaikenlaista on sattunut. Pari vuotta on siis kulunut perhe-elämää viettäen, töitä tehden ja kitaraa soittaen. Mikäs tässä!
Keväällä julkaistu Elossa EP esitteli onnistuneesti tulevaa pitkäsoittoa, joka oli jo tuolloin työn alla, ja Wemberg onkin tyytyväinen ensimmäiseen sinkkuvalintaan. Kysymykseen onko Jussi Wemberg Ystävineen ihan "oikea" yhtye, vai onko kyseessä enemmänkin taustabändi, saadaan kaksitahoinen vastaus. Levyllä
muusikkojoukko oli vielä pitkälti taustabändi, mutta sittemmin keikkakokoonpano on vakiintunut ja nyt voidaan puhua jo ihan oikeasta yhtyeestä. Wemberg korostaa, että vierailevat soittajat saivat hyvin vapaat kädet sovituksiin albumilla, mikä rikasti sitä ja antoi lauluihin lisää maustetta.
Kappale Länsirannikko hukkuu tänään nousi muistaakseni pienoiseksi ug-hitiksi pari vuotta sitten. Kipale löytyy myös tuoreelta levyltä, mutta raskaasti uudelleen sovitettuna. Onko seassa muutakin vanhaa materiaalia ja kuinka paljon biisejä syntyi vielä aivan loppumetreillä?
- Aluksi mietittiin, että kannattaako Länsirannikkoa äänittää uudelleen, koska ensimmäinen versio siitä onnistui aika hyvin. Päädyttiin lopulta siihen, että nyt kun on lähdetty bändisoundia hakemaan, niin olisi hieno tehdä tuosta biisistä iso ja raskas versio. Sellainen siitä sitten tuli. Levyltä löytyy myös Rytinällä ja Päivänvalossa, jotka ovat vanhempaa materiaalia ja nekin on aiemmin äänitetty pienemmällä arsenaalilla. Muutama biisi tuli valmiiksi vasta viime hetkillä ja parit lyriikat piti puskea väkisin valmiiksi, mutta sellaista tämä välillä on. Itse asiassa aika useinkin!
Albumi on mielestäni yllättävän soljuvasti kulkeva ja helposti hengittävä, vaikka hetkittäin tarinat ovatkin synkkiä. Nähtävästi valoa tunnelin päässä ei ole sittenkään sammutettu kustannusteknisistä syistä?
Kun tein ensimmäisiä laulujani teini-iässä, ajattelutapa oli se, että biisin pitää olla surullinen. Mitä surullisempi, sitä parempi. Jotenkin kasvoin siihen synkistelyyn ja siihen, että laululla voi välittää ainoastaan epätoivon tunteita. Lyriikat ovat toisinaan olleet biiseissäni hyvin masentavia enkä usko, että kukaan sellaista mielellään kuuntelee. Ehkä sitä valoa siellä tunnelin päässä ei aina edes ole halunnut nähdä, vaikka siellähän se on koko ajan ollut. Kaipa tässä jonkinlaista kasvua ja aikuistumista on tapahtunut ja on huomannut, ettei se elämä nyt niin kovin musta ole ja sen voi myös laulussakin kertoa.
Levyn jokainen kappale kerrotaan minä-muodossa. Onko täysin fiktiivisten tarinoiden luominen siis pois suljettu vaihtoehto?
- Ei fiktiivisten tarinoiden kertominen ole missään nimessä poissuljettua. Toisinaan tarinat menevät niin, että osa laulusta tulee lähelle omaa elämää, mutta samassa laulussa tarinan annetaan elää myös vapaammin. Usein kuitenkin laulu syntyy jonkin oman kokemuksen ympärille. Itse en muuten ollut edes tajunnut, että minä-muodossahan nuo kaikki menevät. Osaankohan muulla tavalla kirjoittaa. Täytyy kokeilla.
Albumin ensimmäiset sanat kuuluvat "On askel kevyempi kuin aikoihin niin pitkiin" ja viimeiset rivit ovat puolestaan: "Toisaalta olen taitava, pääsen tästä maailmasta kolmella soinnulla". Löytyykö näistä sanoista isokin osa totuutta Jussi Wembergistä?
- Kyllä! Noissa sanoissa kiteytyy aika hyvin tämän hetken meiningit. Askel on alkanut kevenemään ja soittaminen sekä laulaminen on maailman hienoimpia juttuja. Ja kolme sointua riittää.
Mitä seuraavaksi tapahtuu? Onko luvassa kiertuetta, uusia julkaisuja tms.? Ja jos keikkoja on luvassa niin mikä tulee olemaan kokoonpano?
- Nyt koitetaan saada levyä myytyä ja markkinoitua mahdollisimman paljon ja keikkojakin on sovittu mukavasti loppuvuodeksi. Keikkakokoonpanossa minulla on mukana rumpali Petteri Raitanen, basisti Harri Kokkonen ja viulisti Teresa Vellacott. Itse soitan kitaraa ja laulan. Joitakin keikkoja tehdään myös pienemmällä kokoonpanolla. Tällöin rummut on korvattu cajon-rummulla.
- Uusia biisejä tietysti aletaan vääntämään ja äänityksiä varmasti aloitetaan niin pian kuin mahdollista. Musiikkivideota yritetään myös saada aikaiseksi.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...
- Kiitos kaikille levyllä tavalla tai toisella mukana olleille. Myötäiseen virtaan on ollut kaikin puolin hieno, kehittävä ja kasvattava projekti. Ja vaikka tällä ei nyt napakymppiin osuttaisikaan, niin peli on avattu ja tämä peli pelataan loppuun asti!
Mika Roth
Kuvat: Ville Erkkilä
