Deadbabes, The Patsy Walkers, Branded Women
17.01.2003
Semifinal/Hellsinki
Keikkapaikkana Semifinal on aivan ihastuttavan intiimi ja lämminhenkinen. Tuvan täyttyessä rokkikansasta kävi tunnelma suorastaan loistavaksi. Illalta oli odotettavissa melankolista tunnelmaa ja siihen aika ajoin myös päästiin. Leopardikuviointia, nahkaa ja niittejä näkyi joka puolella eikä niitä ollut suinkaan liikaa. Samaan aikaan Firevisionin ja ruotsalaisen The Soundsin möykätessä yläkerrassa (jota Tavastiaksikin kutsutaan) Riemufestivaalien merkeissä saimme nauttia jälleen kerran erinomaisesta musiikkitarjonnasta.
Ensimmäisenä lavalle kiipesi joukko rokkimimmejä. Kyseessä oli maamme rokkareiden tyttöystäviä sun muita siskoja ja siskon kavereita, jotka olivat muutama kuukausi sitten päättäneet ottaa soittimet kauniisiin kätösiinsä ensimmäistä kertaa elämässään. Lopputulos oli hyvin mielenkiintoinen… Tälle orkesterille oli pistetty nimeksi The Patsy Walkers. Asennetta näiltä tytöiltä löytyi yllin kyllin, mutta siihen se sitten jäikin. Tästä huomattiin, että parin kuukauden harjoittelulla ei pääse kunnolla oikein alkuun jos ei ole kuunaan edes soittanut. No vitsihän tämä onneksi oli; rummut ja basso laahasi perässä ja rytmiä oli aika ajoin vaikea tavoittaa. Laulajan voimakas ääni toi mieleeni UG-piireissä tunnetun Takiaisen. Pointsit tytöt vetivät kotiin; ei sitä kuka tahansa uskalla nousta Semin lavalle muutaman kuukauden harjoittelulla!
Seuraavana tarjoiltiin tummasävytteistä ”garagen, exotican ja electronican” sekoitusta maustettuna hienoisella annoksella rock ’n’ rollia. Kyseessä oli helsinkiläinen Branded Women, joka jo selvästi erottui edellisestä esiintyjästä. Esitys kokonaisuudessaan oli jokseenkin tönkkö ja tasapaksu ja väsyttävä. Oli vaikeaa tarttua mihinkään erityiseen, koska melkein kaikki biisit kuulostivat samoilta. Vielä kun touhuun saadaan enemmän potkua on Branded Women ihanteellinen bändi yöklubeille.
Viimeisenä sitten soittikin jo illan varsinainen pääesiintyjä Deadbabes etunenässään Arto Muna & Millenniumin keulahahmo Lasse Erjamo. Rumpuja paukutteli Varjosta tuttu Jaani, kitarassa Private Linen Illu, bassossa niin ikään myös Private Linen Spitfire ja keyboardeja soitteli Karl. Kokonaisuutena esitys oli yllättävän vahva ja tunteita herättävä. Show toimi niin kuin sen kuuluikin ja levitti Semifinaaliin synkkää rock ’n’ roll –meininkiä, joka todellakin toimii Semin kaltaisella pikkuklubilla. Eikä herra Erjamokaan ole hukannut otettaan lavatouhuihin, päinvastoin.
Semifinaalilla kuultiin tänä iltana seitsemän biisin mittainen setti ja encorena kaksi biisiä, joista toinen oli The Curen Forest. Deadbabes todisti olevansa varsinainen livebändi: se on nähtävä ja kuultava. Sivuilta ladattavilla mp3:lla pääsee jo ihan mukavasti alkuun, mutta Deadbabes on paljon muutakin. Rientäkää heti keikoille kun vaan tilaisuus koittaa, se todellakin kannattaa.
Nimettömän Deadbabesin jäsenen pyynnöstä kerron, että ”välispiikit oli paskoja, PA oli pe****stä ja housuja sais kaventaa”. Alright, kaikki keikoille heti!
Teksti Minna Miettinen, kuvat Laura Pulli
