Wrist Rodeo – Rock tai henki!
04.07.2018
Ajatus rock-bändistä rentona ja kaikki vaikeudet voittavana yksikkönä on ehkä pieni klishe, mutta Wrist Rodeon tapauksessa totuus on tuo. Desibeli.netin kysymyksiin vastasi bändin koko nykyinen kolmikko; kitaristi/vokalisti Jarno Muhonen, basisti Kimmo Halttunen sekä rumpali Petri Happonen. Vaikka kitaristi Antti Pyykönen poistui juuri vahvuuksista, on horisontti täynnä auringonpaistetta. Mutta miten kaikki oikein sai alkunsa?
Jarno: - Minä, Kimmo ja Petri ollaan soitettu porukassa jo teini-ikäisestä asti. Homma oli enemmänkin hauskan pitoa ja tietynlaista arjesta irtautumista. Petrillä ja minulla oli myös kahden muun kaverin kanssa punk bändi jonka nimeksi tuli Wrist Rodeo. Homma kesti noin vuoden ja sitten vaan lopetettiin.
Kimmo: - Vaikka Petrillä ja Jarnolla oli toinen bändi ni meidän soittohommat jatku kokoajan. Sitten meidän hommat vakavoitui 2012 omien biisien myötä ja bändillä ei ollu nimeä joten otettiin wr käyttöön. Antti tuli bändiin vuotta myöhemmin ja eka keikka tais olla jo parin kuukauden päästä.
Jarno: - Eka keikka oli paikallisessa baarissa Zonberriesin kanssa ja rikottiin kuulema kaljan myyntiennätys, joka oli aiemmin Tauskin nimissä (naurua).
Petri toteaa bänditoiminnan olevan parasta mahdollista vapaa-aikaa, eikä Kimmon mukaan oikein bändittömässä tilassa osaa edes olla. Antti saa tässä yhteydessä myös kiitosta vielä panoksestaan bändin soundiin.
Julkaisitte ensimmäisen pitkäsoiton mitat täyttävän kiekkonne, Live at Barrefest, tuossa taannoin. Kyseessä on livekiekko, kuten nimikin antaa jo ymmärtää. Miksi päädyitte tällaiseen ratkaisuun? Oliko tämä luontevin tapa tallentaa bändin raaka livesoundi, vaikuttiko ratkaisuun talous, vai tapahtuiko kaikki enemmänkin omalla painollaan?
Jarno: - Se tuli oikeestaan ihan vahingossa, mie pyysin La Barren miksaajaa nauhottamaan Barrefestin keikan ja meistä se oli sen verran hyvä että kyllä siitä kannatti levy tehdä. Just se välittömyys ja kiima on ne asiat mistä ite tykkään.
Kimmo: - Kyllähän siinä parhaiten meininki välittyy, kun lyödään kerralla purkkiin eikä sit runkata jälkeenpäin.
Levyn arviossa pohdin että onko tämä nyt The Crampsiä Chuck Berryn soundeilla, vai Chuck Berryä The Crampsin soundeilla. Ronskisti soiva rock tosin iskee silmää myös pariin muuhunkin suuntaan ja kun lainaosastosta löytyy mm. sellaisia nimiä kuin The Stooges, The Cramps, The Doors ja The Monsters, niin saahan siitä piirrettyä jo jonkin sortin kuvaa. Vanha rock’n’roll, blues, garage ja siihen vähän maustetta päälle, niin yhdellä tai kahdella soinnullakin pääsee jo aika pitkälle.
Jarno: - Kyllä mie väittäsin että tietynlaiset leffat on varmasti myös vaikuttanut meidän musaan. Musta huumori on myös iso tekijä, mikä tulee esiin sanoitus puolella.
Tuota lyriikoiden antia voisi tutkia paremmin isoista albuminkansista ja Jarno haaveileekin kiekon rajatusta vinyylipainosta, joka tosin haukkaisi paljon budjettia. Olette julkaisseet aiemmin muutaman pikkukiekon, onko tarkoitus nyt edetä studioalbumin suuntaan vai onko luvassa lisää pikkukiekkoja?
Jarno: - Linja jatkuu samana ainakin toistaiseksi. Uusi Sonic Trip niminen kuuden kappaleen EP ilmestyy loppu kesästä vinyylinä. Tääkin levy julkaistaan oman St. Back Records levy-yhtiön kautta, niinkuin kaikki edellisetkin.
Kimmo: - Ei studio hommia ole pois suljettu mutta vielä ei olla sinne asti päädytty. Hyvin on hoitunut reenikselläkin nauhoitus ja Jarnon makuuhuoneessa, jossa oli väliaikainen reenis. Eka EP nauhoitettiin siellä.
Petri: - Kaikki tähänastiset levyt on nauhottanut Joensuulainen punkin monitoimimies Ahtosen Olli, iso kiitos siitä Okalle! Paitsi tietysti tuo barrefest jonka nauhotti Mikko Saastamoinen.
Alkuvoimainen rock'n'roll sis roiskuu pyhän kitara-basso-rummut kolmikannan voimalla, eikä muutoksille nähdä tarvetta. Ovia ei silti lyödä täysin kiinnikään, onhan keikoillekin otettu joskus kavereita väliaikaisesti vahvuuksiin.
Albumin kannessa on vahvaa Russ Meyer -vibaa, mutta kyllähän allekirjoittanutta suorastaan hävetti, kun Jarno paljasti kuvan olevan peräisin vuoden 1956 Swamp Women -elokuvasta, joka löytyy myös omasta leffahyllystä. No, ei sitä kaikkea voi muistaa… Mutta niihin merkityksiin: naiset antavat kannessa miehen körmylle kyytiä pistoolimimmin ilmoittaessa: "rock tai henki!". Eli siis mitä?
Jarno: - Keikka flaierin ja kannet teki Antti Salminen. Miusta noi kannet kuvastaa meidän meininkiä hyvin ja teksti "rock tai henki" kertoo just siitä, että ei tehdä hommaa hampaat irvessä.
Petri: - Helvetin hienot kannet tuli.
Barrefestin lauteilla kuultiin siis Wrist Rodeota, joka - ainakin äänitallenteen perusteella - taisi olla melkoisessa vedossa. Miten keikkanne muuten etenevät ja kertokaapa vaikka pari oikein hyvää syytä siihen, että bändi kannattaa todentaa livenä?
Petri: - Itselläni ainakin on tosi hyvä fiilis soittaa livenä ja luulen että se välittyy myös yleisöön.
Jarno: - Keikoille kannattaa tulla jos rupinen rock n roll musa maistuu. Laittaa vaan tanssikengät jalkaan ja aivot narikkaan.
Kimmo: - Ehkä meidän keikoille on helppo tulla sen takia kun ei edusteta mitään tiettyä tyylisuuntaa.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
Jarno: - Levyjä voi kysellä vaikka meiltä suoraan ja keikoille voi kysellä sähköpostilla.
Desibeli.net kiittää haasteltavien ajasta. Bändin sivut löytyvät tietysi myös Facebookista, ja koko tähänastinen tuotanto on myös Spotifyssa. Rock!
Haastattelu: Mika Roth, kuva: Wrist Rodeo
