The Flaming Sideburns, Sunride
21.09.2001
Nosturi / Helsinki
Fleimarit näyttävät täyttävän salin kuin salin Helsingissä. Ei ole montaa viikkoa, siitä kun bändi myi Tavastian loppuun ja nyt oli vuorossa Nosturi. En ole aivan varma oliko tilaisuus loppuunmyyty, mutta väkeä oli ilmaantunut paikalle niin paljon, että kaljanmyynti takkuili todella pahasti. Olkoonkin, että Nosturi on hieno rockpaikka, on siellä kaljanmyyntipisteitä aivan liian vähän. Sitäpaitsi salin jakaminen anniskelu/ei- anniskelualueeseen ei välttämättä ole kovin toimiva ratkaisu.
Vein tapani mukaan keikalle taas yhden pakanan (ihmisen jo ei ole ikinä nähnyt Fleimareita!). Käännytystyö onnistui, taas yksi levynostaja lisää. Valitettavasti kokeneemmalle bändin kuulijalle keikka ei tarjonnut kovin paljon. Onko Suomen kovin liveakti manerisoitumassa? Pelottavasti näyttää siltä. Periaatteessa kaikki toimii, mutta jännitettä yleisön ja soittajien välille ei vain näytä syntyvän. Ohjelmisto koostui lähinnä uuden levyn kappaleista, mutta vasta loppusetissä soineet pakolliset vanhat kunnon La Bruta ja Testify sytyttivät yleisön kunnolla. Uudemmasta tuotannosta muiden yli kohosi lähinnä Flowers. Biisin juontoon liittyi mainiota ajankohtaista mustaa huumoria. ”New York City, gimme all your flowers/towers”
Yksi illan suurimmista kysymyksistä oli miten Junnu selviytyy kitaristin paikalla. Loistavasti! Johnny Volume oli tajunnut että ei kannata ruveta apinoimaan Judea, vaan piti kiinni omasta tyylistään. Homma toimi tältä osin loistavasti. Juuri tällaista uutta verta Pulisonkiveikot kaipaavatkin. Lisäksi muutama uusi biisi setissä ei haittaisi yhtään. Tosiasia on, että Fleimarit on livenä loistava. Tiukka esiintymistiheys pääkaupunkiseudulla aiheuttaa vaan jonkinlaista turtumista. Ehkä lyhyt keikkatauko biisintekemisen merkeissä tai ulkomaankiertue tekisi hyvää.
Valitettavasti missasin illan ekan esityksen. Lyhyt kysely paikallaolioiden keskuudessa paljasti, että Sunride oli ollut varsin vakuuttava. Poikien soittotaitoa ja ammattimaista otetta kehuttiin kovasti tuopin ääressä.
Teksti: Teemu Jokelainen
