Julkaistu: 13.05.2004
Arvostelija: Mika Roth
Relapse
Rosoista punk rockia âkarmit kaulassaâ asenteella siten, ettĂ€ toteutuksessa yhdistyvĂ€t saadut voimakkaat vaikutteet, erityisesti suuunasta MC5 ja Motörhead. Ilmaisu kumartaa syvÀÀn oppi-isien edessĂ€ ja ehkĂ€ vĂ€hĂ€n liiankin syvÀÀn, sillĂ€ sitĂ€ bĂ€ndin omaa juttua on tĂ€stĂ€ vĂ€lillĂ€ vaikea löytÀÀ. Yhdysvaltalaiskolmikon tarjoama tiukka kokovartalomöyhennys muodostuu monissa kohdin niin nopeaksi ja jyrÀÀvĂ€ksi, ettĂ€ se kÀÀntyy jo itse musiikkia vastaan. En tarkoita tĂ€llĂ€ sitĂ€, ettĂ€ musiikki olisi mitenkÀÀn liian ârajuaâ â se vain yksinkertaisesti tahtoo kadota omaan meuhkaamiseensa todellisten helmien loistaessa poissaolollaan.
Suurin osa biiseistÀ piiskataan maaliin reilusti alle kahdessa minuutissa, eli mitÀÀn turhia herkistelyjÀ tai hienovaraisempia viritelmiÀ on turha odotella. LÀhinnÀ Zeken runttaus sopisi tahdin antajaksi tiukalle pohjien otolle ennen baariin siirtymistÀ, ja siellÀ baarissa olisi sitten tietysti puolella porukasta moottoripyörÀaiheiset kerholiivit pÀÀllÀ. Soundit toistavat entuudestaan tuttua maailmaa lÀhes suoraan yksi yhteen, ja etenkin vokalisti muistuttaa vÀlillÀ hÀiritsevissÀkin mÀÀrin esikuviaan. Jos tÀmÀ jatkuva deja-vu ei haittaa saa Zeken tuottamasta ÀÀnivallista hyvÀt kimmokkeet baanalle suunnatessa, itseÀni tÀmÀ jokaisen harvan mutkan ennalta arvaaminen rupesi risomaan jo ensimmÀisellÀ kuuntelukerralla.
Kappaleita on levylle siunaantunut 15, mutta hektisen tahdin ansiosta matkassa ei kulu turhan paljon aikaa. Parhaita hetkiĂ€ on vaikea erottaa nĂ€in tasaisesta kiihdytyksestĂ€, mutta jollain tavoin Little Queen onnistuu rahdun rauhallisemmalla reuhtomisellaan tarttumaan kerta toisensa jĂ€lkeen korvaan. Raskaassa seurassa vielĂ€ rahdun verran muita raskaampi nimibiisi âTil The Livin End erottuu myös himpun erilaisella toteutuksellaan. HirveetĂ€ kaahausta ja kauheaa metakkaa kaiken kaikkiaan, eli juuri sopivaa kesĂ€musiikkia - paitsi ehkei aivan kaikkein sofistikoituneimpia puutarhajuhlia varten.