G.O.D.

Entinen Vihan lapset on nykyään Lapset, ja ep:n nimen perusteella viha ei ole laantunut vieläkään. Kokoonpano on muuttunut ja aikaa on kulunut sen verran, että yhtye itse pitää tätä neljän biisin julkaisuaan esikoisenaan. Soittajilla on kokemusta monista enemmän tai vähemmän punkahtavista kokoonpanoista, kuten Klamydiasta, Loretta Problemista ja Kimi Shelter & Avoidsista.

Yhtyeen soitossa kuuluu Sielun veljien hulluus, ja Juha Lagströmin laulu tuo vahvasti mieleen YUP:n Jarkko Martikaisen lauluäänen ja -tyylin (miksei myös Ismo Alangonkin, mutta kukapa suomeksi laulava voisi välttyä vertauksilta johonkin Alangon veljekseen). Myöskin uusi suomenkielinen raskas rock, kuten BetoniHank ja Kotiteollisuus, sekoittuu Lasten loihtimiin biiseihin. Sekstetti on kuitenkin onnistunut luomaan oman kuuloisensa äänimaailman, joka estää sekoittamasta yhtyettä mihinkään edellä mainituista verrokeista. Levyn kaikki biisit sulautuvat toimivaksi kokonaisuudeksi erilaisista elementeistään huolimatta. Nimibiisin nopea tempo vaihtuu Onneton -kappaleen seesteiseen ja kolkkotunnelmaiseen saarnaamiseen. Valvotaan on pelkästään pianolla säestetty valssimainen teos, ja Anteeksi -kappaleessa kitarat runttaavat ja kirkuvat lähes 90-luvun kitaravetoisen suomi-indien (esimerkiksi Mental Market, Penniless (tai siis siihen aikaanhan se oli Penniless People of Bulgaria), Sick Things International ja monet muut) tapaan. Synkkä tunnelma, hyvä yhteensoitto, näkemys ja sen toteutus tekevät tästä ep-levystä onnistuneen kokonaisuuden.