Länsirannikon neljästä parikymppisistä nuoresta miehestä koostuva Leading Nowhere kuulostaa tuoreella kolmen biisin demollaan harvinaisen kypsältä ja oman juttunsa hallitsevalta. Muiden muassa Callistoa ja Deep Insightia tuottaneen Jonas Olsson pitäessä äänitysten johtokapulaa ovat soundit suht kohdallaan ja musiikissa on ideaa. Jossain alternative rockin ja emon maailmoissa särisevä kahden kitaran vetämä rokittelu maistuu hivenen amerikan kultamailta, toisaalta bändi voisi ihan yhtä hyvin ponnistaa myös vaikkapa Ruottin puolelta. Joka tapauksessa, on erittäin ilahduttavaa, että vastaavaa musiikkia soittavia kokoonpanoja löytyy kotimaastakin. Juokseva särömolli starttaa rumpali Ville Kinaretin hivenen tukkoisesti tulkitseman nimibiisin. Biisi käyttää hyväksi samoja elementtejä kuin esimerkiksi suurta sukseeta kohti kulkeva Disco Ensemble, mutta huomattavasti popimmissa maailmoissa. Vaanivasti kiihdytteleviin sointukulkuihin taukoineen voisi hyvin kuvitella vielä vaikkapa jotain elektronisia efektejä. YleX antoi demokisassaan menestyneelle bändille aika osuvan nimityksen; bändin musiikkia voisi nimittää radiokanavan tyyliin emokihinäksi. Tosin kuiskaukset ja huminat puuttuvat...

Seeking Kindissä huomio kiinnittyy soiton siedettävissä rajoissa pysyttelevään mahtipontisuuteen. Onneksi ei mennä ihan amerikan tyyliin pohjiin asti. Päätösraita Promises nousee hyvinkin melankolisista säkeistä kerron toiveikkuuteen. Eiköhän tästäkin orkesterista tulla kuulemaan myös jatkossa...