Relapse

Pyörryttävän taiturimaista ja erittäin teknisesti toteutettua death metallia, joka ilmaisunsa kimuranttiudessa haastaa jopa itsensä Deathin. Saksalainen Necrophagist ei siis kuvia kumartele vaan hyppää rohkeasti junaan, josta monet ovat lentäneet iloisesti lasin läpi pihalle käännösten käytyä liian jyrkiksi. Ovatpa monet loukanneet näissä ulosajoissa itsensä niin pahasti, että ura on tyssännyt samantien siihen.

Viisi vuotta sitten kovasti ylistetyn debyyttinsä Onset Of Putrifaction julkaissut yhtye on käynyt kuluneiden viiden vuoden aikana läpi sarjan nopeita miehistönvaihdoksia. Necrophagistin nokkamiehen, Muhammed Suicmezin tontti on pysynyt silti kaikissa myrskyissä vakaana ja täytyy sanoa että kovan miehityksen herra on tälle toisellekin pitkäsoitolle saanut kasaan. Oikeastaan levyllä soittavan nelikon taituruus ja tekninen loisto ovat niin vaikuttavia, että itse sävellykset tahtovat jatkuvasti jäädä toteutuksen varjoon. Toisaalta isompi osa kappaleista ei kuulu maailmoja pysäyttävien mestariteosten joukkoon, vaan pikemminkin keskinkertaisuuteen taipuviin rykäisyihin. Kaiken teknisen taituruuden keskellä ollaan myös soundeissa tyydytty, mielestäni hieman yllättäenkin, melko keskitien ratkaisuihin.

Necrophagist luottaa selvästi eniten soitannollisen taitonsa tuomaan etuun, mutta se ei tarkoita sitä etteikö yhtyeen biiseistä löytyisi myös riittävästi tarttuvia kohtia ja aina tarpeellista potkua. Vaikka Epitaph ei ehkä nousekaan historian kirjoissa teknisen deathin suurimpiin mestariteoksiin antaa se osviittaa yhtyettä mahdollisesta odottavasta loistavasta tulevaisuudesta.