• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Beastie Boys: To The 5 Boroughs

Capitol

Beastie Boysin To The 5 Boroughsin levynkannessa WTC-tornit vielä koristavat New Yorkin profiilia, tietynlainen kannanotto tuokin. Jos siis on kansissa nostalgiaa, nousee sama tunnelma myös itse musiikista. New York -teemainen levy kumartaa taustasämpleissään ja hengessään alan pioneerien kuten Sugarhill Gangin suuntaan (kuuntele vaikkapa Triple Trouble). Lainoissa luotetaan pääasiassa taattuun tavaraan, löytyy niin Run DMC:tä, LL Cool J:tä, Chuck D:tä... Myös Kool & The Gang, Dead Boys, 50 Cent sekä RZA lainaavat osaamistaan levylle. Toki BB silti kuulostaa aina vain itseltään, johtuen Ad Rockin, MCA:n ja Mike D:n persoonallisesta, humoristisen haastavasta ulosannista. Edellisen Hello Nasty -levyn tapaan kyseessä on melko puhdas hiphop -levy ilman sen kummempia punk -vaikutteita, mitkä loistivat vielä esimerkiksi Ill Communicationilla. Johtuen osittain tästä, osittain lainojen ”vanha koulu” -voittoisuudesta To The 5 Boroughs kuulostaa jopa hivenen tasapaksulta tuotokselta. Ei kolmikon kuudes studiolevy silti mitään pakkopullaa ole, ihan kelpo rytmilevytyksestä on kyse. Ja oikeastaan yllättävän vähän on meininki muuttunut vuoden 1986 debyyttilevystä License To Ill; soundi on toki kypsynyt ja hauskanpidon rinnalle on tullut yhä enemmän tälläkin levyllä hetkittäin vahvasti paistava poliittisuus.

Levyn tarttuvin ralli, ennakkoon sinkkunakin kuultu Ch-Check It Out rykäisee levyn käyntiin paljoa lupaavasti; tiukkaa, menevästi nykivää ja tarttuvasti riimittelevää taattua Beastie Boysiä. let’s turn this motherfuckin’ party down!. Right Right Now Now ja 3 The Hard Way jatkavat samoilla linjoilla, edellinen klassisen pianosämplen ja yliannostellun levynraapimisen voimin, jälkimmäinen tarttuvalla bilenostatuskerrolla. Poliittista puolta esiintuova It Takes Time To Build kuuluu avausraidan ja synkähkön New York -anthemin An Open Letter To NYC ohella levyn parhaimmistoon niin sanailujen kuin rytmien puolesta. Ja eiköhän Hey F*?# Youn säe if you don’t like it then hey fuck you ala soida useammassakin soittimessa? 15 biisin selaamiseen kuluu vain vajaat kolme varttia, joista edellämainittujen rallien lisäksi ei oikeastaan nouse pieniä osuvia riimittelyjä ja nappiin miksailtuja sämplejä lukuunottamatta sen kummempia. Hyvää kauraa, silti aika perinteistä puuroa voisilmällä. Annoksen lisähauskuutta levyyn syventymiseen saa lukemalla kansien teksteistä toimittaja-Ralphin kommentointia trion lyriikoista...

Ad Rock esittelee itsensä Ch-Check It Outilla: I go by the name king Ad Rock. Kuninkaalliseen seuraan on siis siirrytty, mutta ei enää vallankumouksellisen sotakuninkaan vaan hovietiketin omaksuneen ”valtion isän”. Kuvaan sopii myös levyjen julkaisutahdin kasvaminen. Ill Communicationista Hello Nastyyn neljä vuotta, Boroughsiin kuusi... Näkeekö seuraava albumi päivänvalon vasta 2012?

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 06.06.2005:

Pisteet:

Hhmm. Kuuntelin tässä juuri peräjälkeen hyllystä löytyvän Beastie Boys-tuotannon (Paul's Boutique, Ill Communication, Hello Nasty ja tämä uusin) ja täytyy myöntää että bändin maaginen ote on vähitellen katoamassa. Tältä levyltä puuttuvat kaikki vanhan tuotannon punk-henkisyys ja tarttuvuus - käsissä on vain läjä valkoisten keski-ikäisten miesten ihan ok hiphop-biisejä. Ei muuta.