Prophecy

Ranskalainen veteraaniryhmä Elend ei todellakaan kärsi kunnianhimon puutteesta. Uusklassista gootti-doomia folkin ja avantgarden kanssa ennakkoluulottomasti naittava yhtye lähti vuosi sitten julkaisemaan viiden levyn sarjaa, ja nyt on tullut aika tarkastella tuon sarjan toista tuotosta. Viiden vuoden hiljaiselon jälkeen viime vuonna julkaistu ensimmäinen osa Winds Devouring Men meni minulta vielä aika lailla ohitse, sillä en vain yksinkertaisesti päässyt tuolla pitkäsoitolla bändin kanssa samoille aalloille. Niinpä odotukset tätä toista osaa kohtaan eivät olleet kovinkaan kummoiset, mutta yhtyepä äityikin yllättämään niin allekirjoittaneen kuin takuulla monet muutkin miltei täysin.

Siinä missä Winds Devouring Men kärsi liiasta paisutuksesta, ennalta-arvattavuudesta – ja suoraan sanottuna tylsyydestä on Sunwar The Dead jotain aivan muuta. Yhdeksän henkisen yhtyeen sydämen muodostaa kaksikko Alexandre Iskandar Hasnawi ja Renaud Tschirner, joiden lisäksi levyä on ollut tekemässä hyvä joukko avustavia soittajia. Tuloksena on syntynyt jotain hyvin ainutlaatuista, jotain joka vie Elendiä huomattavasti pidemmälle, aina lähelle itseään Dead Can Dancea – ja monin paikoin jo ohikin. Hasnawi ja Tschirner ovat onnistuneet noitumaan liikkeelle kauneudesta voimansa ammentavan musiikillisen pyörremyrskyn, joka kaikessa kaoottisuudessaan ja sirpaleisuudessaan on kuitenkin juuri niin ehyt kuin pitääkin. Levyn soitinarsenaali on erittäin laaja ja niiden käyttö musiikillisia rajoja halveksivaa, tuntuu siltä että mitään sääntöjä ei ole – vain äänellä itsellään on väliä, ei sillä mitä sen muodostamiseen tarvitaan.

Elendin levy on oikeastaan arvostelijan painajainen, sillä sitä ei voi käsitellä muuta kuin yhtenä suurena kokonaisuutena. Yhtenä valtavana, hädin tuskin hallittavana matkana jonnekin vaaraa uhkuvien ja synkkien näkyjen sekä samalla äärimmäisen kauniiden ja viettelevien visioiden välille. En tiedä mitä Elendille on viimeisen vuoden aikana tapahtunut, mutta toivottavasti kyse ei ole ohi menevästä tilasta.