• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Lost Soul Division: Bound for the Sun

Epic

Suomalaisessa musiikkiteollisuudessa on selvästi tapahtunut jotain. Viime aikojen kansainvälisen menestyksen innostamina nuoreen bändiin saatetaan jopa satsata jonkin verran, joskaan tuskin ihan riittävästi. Lost Soul Divisionin debyytillä panostus näkyy ja kuuluu, ja bändin pienestä raakilemaisuudesta huolimatta kyseessä on ihan kelpo levy ja ehdottomasti kansainvälisen tason julkaisu.

Lost Soul Divisionin melodiselle kitararockille löytää hengenheimolaisia helpommin 80-luvulta kuin nykypäivästä, vaikka mistään retrobändistä ei olekaan kysymys. Alkuaikojen U2 on mainittu bändin yhteydessä useampaankin kertaan, mutta vaikutteita löytyy 80-luvun hard rockista laajemminkin, jopa Foreigner käväisee mielessä Out of Heren suurieleisyyttä ihmetellessä. Vaikutteiden sulattaminen omaksi ääneksi sujuu kohtalaisesti, seuraavaan levyyn mennessä bändin voisi olettaa löytävän oman äänensä vielä selvemmin. Biisimateriaali on väsätty enemmän tai vähemmän samasta taikinasta läpi levyn, tarkoituksena ilmeisesti tehdä kymmenen killerisinkkua. Onnistuminen vaihtelee, mutta albumikokonaisuus on nyt hieman monotoninen. Parhaina revityksinä erottuvat avausbiisi Castaway, riemastuttavan suurieleinen Out of Here sekä the Edgeltä lainatulla kitarakuviolla ja komealla kertosäkeellä ladattu Crawling Back. Myös levyn raskain viritys Out of the Blue Sky kestää toistuvaa kuuntelua vaikeuksitta. Oma lukunsa on jousilla, noin sadalla päällekkäisellä raidalla ja kaikella mahdollisella amerikkalaisella erikoishiivalla paisutettu päätöskappale My Imaginations. Pianoineen se tuo mieleen Starsailorin soittamassa Oasiksen, Tears for Fearsin ja täysimittaisen sinfoniaorkesterin kanssa Hey Judea stadionilla, mutta kaikkien odotusten vastaisesti toimii varsin hienosti.

80-lukulaisessa hard rockissakaan lyriikat eivät olleet ne kaikkein tärkein asia, ja siksi Lost Soul Divisionin ontoilta kolisevat, suurista asioista kertovat sanoitukset voi antaa anteeksi, etenkin kun Antti Natusen lausuminen ja laulu jättää muutoin varsin vähän toivomisen varaa. Lost Soul Division kulkee vielä vaarallisen lähellä keskitien hajuttomuutta, mutta sanoitus- ja sovituspuolta kehittämällä onnistuu varmasti välttämään turhanpäiväisyyden. Bound for the Sun on lupaava debyytti, hienosti tuotettu (Nick Triani, kukapa muu) ja kansiaan myöten viimeistelty paketti, jota kelpaa tarjota ulkomaillekin. Out of Hereen tyylikäs video, stylistin kautta pariin poppiohjelmaan vieraaksi (mitä the Rasmus muuten EI tehnyt) ja tervetuloa Britannian listalle.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 20.10.2004:

Pisteet:

Loistolevy! Paranee jokaisella kuuntelukerralla!!!

Nimetön kommentoi 25.10.2004:

Pisteet:

Mun mielestä taas levyn ongelma on se, että se ei parane kuuntelemalla, vaan kaikki koukut on niin hyvin esillä, ettei syvemmällä tutkiskelulla löydäkään sitten mitään lisää. Yleensä, ainakin itselleni, parhaat biisit parhailta levyiltä löytyy vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Hyvä levy silti, mutta ei ihan huippu.

Nimetön kommentoi 02.11.2004:

Pisteet:

Jos tämä levy saisi ansaitsemansa radiosoiton ja markkinoinnin, niin myisi kuin häkä, ja vielä rajojen ulkopuolellakin.. Loistava.

Nimetön kommentoi 20.01.2005:

Pisteet:

Antti, Samuli, Matti ja Mikko ovat yli 20 päivän studiolla ahertamisen jälkeen saaneet niinkin hyvän debyytin kauppoihin. Vaikka en ole kuullut Lost Soul Divisionin biiseistä kuin muutaman, (ja nekin kyseisen yhtyeen web-sivuilla) niin silti diggaan bändistä. Aivan mahtava levy!!
P.S. kiitokset Mikolle (jos satut jostain syystä näkemään tämän) erittin kivoista musiikintunneista (ennen ja jälkeen joululoman 6.a:lle pidetyistä tunneista). Ja toivottavasti tulet vielä meidän sijaiseksi musiikintunneille ennen kuin ldemme ylä-asteelle.