Fancy Fantasy Records /Direct Art

Iskelmällissävyistä pop-rockia. Acedia on Helsingistä ponnistava viisijäseninen kokoonpano ja Hehku heidän debyyttipitkäsoittonsa. Levy on jostain syystä jaettu A- ja B-osiin, ihan niin kuin vinyylilevyt ennen wanhaan, vaikka musiikkiin on moderneja sävyjä haettukin. Jos ajatellaan levypuoliskoja "mitä Ultra Bran jäsenet tekivät hajoamisensa jälkeen" -asteikolla, niin A-puolisko kuulostaa aivan liian usein Vuokko Hovatan luotsaaman Tekniikan Ihmelapset -orkesterin demonauhoituksilta ja lyriikatkin ovat hetkittäin huonoa taidelukiotasoa. B-puolella biisimateriaali paranee huomattavasti, ja ollaan lähempänä Terhi Kokkosen, Joel Melasniemen ja Antti Lehtisen sisältämän Scandinavian Music Groupin radiosoittohittejä. Yhtään "Kerkko Koskinen sooloilee" -tasoista sävellystä tai sanoitusta ei kuitenkaan ole albumille päätynyt.

Musiikillisesti ja sanoituksellisesti Acedia liikkuu silti aika kaukana vasemmistohenkisistä yhteislauluista ja agitaatio-popista. Hehku sisältää modernia suomirockia, josta on väkinäisesti yritetty tehdä persoonallista monimutkaistamalla sävellyksiä ja lisäämällä kappaleisiin ns. kokeilevia elementtejä. Levyn parhaat biisit ovat suoraviivaisesti kulkevat Piia, Se ja 4 vuodenaikaa. Soittoteknistä taituruutta yhtyeestä tuntuu löytyvän, mutta nyt se vaan on valjastettu massaan hukkuvaan tuotantoon ja keittiöromantiikkaa pursuavia sanoituksia sisältäviin sävellyksiin. Toivottavasti ensi kerralla on enemmän syytä hehkuttaa.