Tortuga

Vuoroin hurisee hiljainen ja rauhaisa ambient, välillä isketään metalcore/hardcore vaihde silmästä läpi. Old Man Gloom ei siis tarjoile mitään jokapojan poppailua vaan taiteilee jossain hyvin kaukana tavallisuuden aukeista maisemista, lienevätkö enää edes samalla planeetalla.

Yleensä kahden musiikkityylin yhdistäminen tarkoittaa niiden sekoittamista ainakin jossain määrin toisiinsa. Old Man Gloom ei tähän tekotapaan usko, vaan Christmas –levyn äänimaisemat liikkuvat äärirauhallisesta äärirankkaan ilman mitään sen kummempia johdatuksia / hybridejä. Toisin sanoen bändin musiikillisessa sekoituksessa on vain isoja kimpaleita jompaa kumpaa tyyliä. Huolimatta voimakkaasta kaksijakoisuudesta, tai enkäpä juuri sen ansiosta – kuka tietää, levyllä on tiettyä vetovoimaa, vaikkei sitä olekaan helppo lähestyä. Saattaa olla etten ymmärrä jotain tärkeää sanomaa tai ideaa tästä lätystä, mutta ei tämä oikein uppoa. Metalcore osuudet kulkevat ihan mukavasti, mutta jos keskittyy kuuntelemaan niitä vain metalcorena ei tulos ole turhan mairitteleva. Myös pitkät surinaosuudet tuntuvat hieman turhan tarkoitukselliselta outoudelta, enkä onnistu löytämään niistä kovinkaan ihmeellisiä neroleimauksia.

Christmasin vahvimmaksi puoleksi jääkin sen hitaasti luoma yleinen tunnelma, joka nouseekin hetkikkäin lähes Fellinimäisen arvaamattomaksi tai Lynchimäisen vaaraa uhkuvaksi. Etenkin Close Your Eyes, Roll Back Into Your Head on malliesimerkki vahvimmista hetkistä. Ikävä kyllä suurin osa ajasta kuluu paljon turhemmassa häröilyssä. Niin, tai sitten en kuule sitä jotain minkä moni muu näyttää kuulevan.