Osmose

Voiko tämä olla totta? Hyvää modernia death-metallia soittava ryhmä, joka on kotoisin Ranskasta? Patonkimaahan kun ei ole turhan kuuluisa ihan tämän tyylisestä metallin mätkeestä, tai mitä nyt on välillä surullisen kuuluisa... Ensi vuonna kymmenvuotis-kemujaan viettävä Yyrkoon on tällä kolmannella pitkäsoitollaan päätynyt jälleen uudelle levy-yhtiölle, ja tällä kertaa isäntinä onkin maanmiehiä joten edellytykset hedelmälliselle yhteistyölle ovat varmasti hieman paremmat. Onpa yhtyeellä Occult Medicinen saatteen mukaan jo neljäs pitkäsoittokin valmistumassa.

Ranskis-remmiksi Yyrkoonin soundi on hyvin norjalainen, siis modernin teknisellä tavalla. Soundit ovat puhtaan kirkkaat ja kuulaat, kuitenkin siten että kaikenlainen steriiliys ja muovisuus loistaa poissaolollaan. Kuten deathin luonteeseen kuuluu kitara toimii tietysti kuningas-soittimena, ja räiske on alusta loppuun hyvin riffi-orientoitunutta. Kitaristi Francois Falempinin ja vokalisti/kitaristi Stéphane Souteyrandin rankaisemien kuusikielisten lisäksi edukseen erottuvat jykevät rummut, jotka muutamissa kohdin uhkaavatkin varastaa koko shown. Sessiokannuttaja Dirk Verbeuren (Scarve, Soilwork) osoittaakin tällä lätyllä toistuvasti olevansa mahdollisesti juuri se oikea äijä oikeaan työhön. Souteyrandin suoltama matala murina/karjunta on hyvää keskitasoa, vaikkei äijä mikään kultakurkku olekaan.

Tiukan tasaisesta biisikatraasta jäävät hyvästä yleistasosta huolimatta puuttumaan ne tyrmäävimmät vetäisyt, mutta pientä iskuhumalaa sentään syntyy paristakin biisistä. Lyhyen alkuintron jälkeen otsalohkoon iskeytyvä raivoisa Doctor X juoksutus, sekä loppupuolella kunnon turpasaunaa tarjoava Surgical Distortion nousevatkin ennen pitkää kiekon eliittiin.

Yyrkoonin uutukainen on sopivaa synkistystä niiden death-örkkien talveen, jotka vannovat enemmän uuden, teknisen ja taito-keskeisemmän taonnan nimeen.