The Soundtrack Of Our Lives: Origin Vol. 1
Julkaistu: 12.11.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Warner
Jos aletaan kiven alta kaivamaan nykypäivän rockmusiikin kuninkaallisia, on ruotsalainen, valovoimaisen Ebbot Lundbergin johtama The Soundtrack Of Our Lives vahvasti nousemassa tähän joukkoon korskeaan. Monen mielestä yhtye nousi sinne jo edellisellä levyllään, kolmen vuoden takaisella Behind The Musicilla. Itse tunnustan kuuluvani myös tämän käsityksen ylläpitäjiin. Mitä siis voi odottaa (kihelmöivällä jatkoa seuraa –hengellä nimetyltä) Origin Vol.1 –levyltä? Onko tämä 2000-luvun merkkiteos vai pitääkö TSOOL laskea jalustaltaan takaisin perusrokkikokoonpanojen loputtomiin massoihin?
Missään tapauksessa jälkimmäinen vaihtoehto ei tule kyseeseen, kyllä Ebbot yhdessä kitaristien Ian Person ja Mattias Bärjed, kosketinmies Martin Hederosin sekä Kalle Gustaffson Jerneholmin ja Fredrik Sandstenin muodostaman rytmiryhmän kanssa pitää korkean tasonsa. Silti taisin asettaa omat odotukseni jopa liian korkealle, sillä mitään elämää suurempia instant -värinöitä tuoreet 12 kappaletta eivät irrota. Mutta eipä aleta latelemaan tuomioita pelkästään ensivaikutelman perusteella...
Behind The Musicilta löytyi niin 60- kuin 70 –lukuja, sitaria ja psykedeliaa... kaikki kaavittuna tuoreeseen 2000 –lukuiseen melodiseen rokettimaalailuun. Samaa menoa jatketaan myös Originilla, tosin tuntuu että jopa entistä popimmalla otteella. Jo levyn avauskappale viestii kypsymisestä, Believe I’ve Found alkaa mollitunnelmoivasti Ebbotin rosoisella äänellä toteamalla there goes my childhood -pohdinnalla. Kaihoisan popin jälkeen hivenen rokkaavampi ja selkeästi valoisampi Transcendental Suicide tuo mukanaan mainittua psykedeliajohdannaista, tosin hyvin hienovaraisissa määrissä. Jatkoa varten kertosäkeen lausepari We’re gonna last forever, we’re on to make you feel so high lupaa hyvää; jatkossa on siis edelleen lupa odottaa TSOOLilta paljon. Sitä todellista iskevää rokkimeininkiäkin toki löytyy; tulevaisuutta tarkasteleva Bigtime rullaa hikisesti, maalaillen taivaaseen asti kaartuvia melodioita vaanivan säkeen katkaisevassa kerrossaan. Rauhallista handclappia tarjoilevan Heading For A Breakdownin voisi nostaa levyn popimman puolen helmeksi. Yksi tyylikkäimpiä pop-kappaleita vuosiin, painotus kohdassa pop. Kun yhtyeestä usein puhutaan samoissa yhteyksissä Hellacoptersin tai Fleimareitten kanssa, en vain helpolla näe vastaavaa kiireetöntä pop-elementtiä näiden yhtyeiden kaavassa. Koskettimilla fiilistelevä, Hella-rockia lähelle kurkottuva Mother One Track Mind jää hiukan puristuksiin edelläsoineen pophelmen sekä perässään tunnelmoivan Midnight Children -keinuttelun väliin. Silti kyseessä on epäilyksettä lämminverinen rock-pala sieltä paremmasta päästä, kertonee vain biisien korkeasta tasosta.
Akustisella keinutuksella lämmittelevä Lone Summer Dream tuo pop-lallattelun hengessä soivan trumpetin mukaan soppaan, ei voi kuin ällistellä bändin tyylitajua klassisten pop-elementtien nykyaikaistamisessa. Royal Explosion (Part II) tarjoilee muiden muassa Hivesin menestyksellä käyttämää potkivaa rokkijuoksutusta. Vaikka TSOOL ei välttämättä luo yhtälaisia ”rockin kesähittejä”, kestänee Origin kokonaisuutena paremmin ajan hammasta kuin vaikkapa Tyrannosaurus Hives. Vahvaa sarjaa jatkaa myös sha-la-la-laa –renkutus Wheels Of Boredom, levyn toinen pophelmi Borderline kaihoisine melodiamaalailuineen sekä kokonaisuuden kaunein ja koskettavin uninen Song For The Others. Huomenna ollaan taas kaikki yhdessä, luvataan poismenneille ystäville... täytyy myöntää ettei se tippa ole kovin kaukana linssistä itselläkään. Levyn voisi hommata jo pelkästään tämän yhden laulun takia. Vaaniva Age Of No Reply nostaa kuulijan ylös haikeudesta menevällä rockpoljennollaan. Lopulta, kun levyn sisään on päässyt, tuntuu että levyn valovoima kasvaa kerta kerralta. Eli mitenkä se nyt olikaan? Merkkiteos vai sukellus? Ilman muuta merkkiteos. Ja kun vielä sisäkansien laulusana-osasto päättyy lupaavasti ...to be continued.
The Soundtrack Of Our Lives
Ruotsalainen rokkisekstetti, joka yhdistää maukkaasti potkivaa rokkia ja 60-70 -lukuista melodista poppia.
Ebbot Lundberg - laulu
Ian Person - kitara
Fredrik Sandsten - rummut
Kalle Gustafsson Jerneholm - basso
Martin Hederos - koskettimet
Mattias Bärjed - kitara
Kotisivut: www.tsool.net
(Päivitetty 12.11.2004)
Kommenttien keskiarvo:
-- Tämä on yksi vuoden parhaista levyistä.
Ebbotin nallekarhumaisen käheä ääni (ulkonäöstä puhumattakaan) luo tunnelmaa ja kuljettaa itse kunkin kuuntelija 60-70 -luvun pyörteisiin, psykedelian salakäytäviin. Voi sitä rokin ilosanomaa, muutama rauhallinen balladimuotoinen kipale välissä rauhoittaa ja kaunistaa juuri sopivalla tavalla. Kyllä kelpaa, nousee melkein kolmen vuoden takaisen Behind The Music-mestariteoksen rinnalle ja tulevaisuudessa ehkä ohikin, koska kuuntelukertoja tämän levyn parissa on vielä monta jäljellä,
niitä eivät kyllästymisenpelko tule vähentämään!