pHinnMilk

Vaikka Sami Pennasen USO (tai U.S.O. tai pelkkä Unidentified) –artistinimellä luoma albumi kantaakin Richard D. Andersonin nimeä, ei levyltä sentään klassista McGyver -tunnaria tule vastaan. Avausraita Second Molesong First hämyisine hissuttelupoppeineen ei vielä kerro läheskään koko totuutta, sillä mutanttidiscoksikin kutsuttu musiikkiskaala vaihtelee utuisesta hämyilystä mukavan menevään rytmipotpuriin. Aiemminkin Desibelissä arvioitu USO on ehkä tuoreimmallaan siirtynyt aiemmasta industrial-mausteisesta peli- ja puhesämplemaailmasta askeleen pari – voisiko sanoa – tanssittavamman elektron suuntaan, vaikkakin omalaatuisia puhesämplesovituksia musiikista vieläkin löytää. Vaanivan nakuttava, mutta samalla yllättävän menevä Illalla, kaksiosainen paahtava tanssibiittinytkyttäjä AAEagle ja aurinkorantatunnelmista hevimättöön luontevasti soljuva one/MEAVY HETAL/day pitävät sisällään levyn nautinnollisimpia hetkiä. How Did We Get Here? humisee eteenpäin suhteellisen Nightwishin Nemomaisella sointukuviolla, kiireetön Dreamseq 1 pistää niskaa liikkumaan pehmeän tuhnuisilla biiteillä. Unisesti laulettu päätösraita Staythe Hellaway palauttaa levyn oikeastaan samoille sijoille, mistä liikkeelle lähdettiin. Persoonallisen vinoilevat kolme varttia tee-se-itse –elektroa tarjoaa entistä yhtenäisempää ja viihdyttävämpää kokonaisuutta, jossa ratkaisujen ei tarvitse olla niin viimeisen päälle tuotettuja, kunhan ne toimivat. Niinkuin McGyverilla linkkuveitsineen ja ilmastointiteippeineen...