• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Kivimetsän Druidi: Taival (demo)

Suomenkielistä folk-henkistä fantasiametallia soittava kouvolalainen seitsikko Kivimetsän Druidi heitti ensimmäisen keikkansa vasta kesäkuussa 2004. Huolimatta lyhyestä historiastaan bändi täräyttää kuitenkin heti tällä kolmen biisin debyytillään hakkunsa lupaavan tuntuiseen kultasuoneen.

Seitsikon musikiista nousevat nopeasti mieleen yhtyeet jotka on saatteessakin mainittu ”hengenheimolaisiksi”, eli kovasti soitto muistuttaa välillä Turisasta ja Moonsorrowia, eikä Ensiferumkaan ihan hirveän kaukana ole. Kivimetsän Druidin ilmaisu on kuitenkin aavistuksen kevyempää kuin em. yhtyeillä, mikä tässä tapauksessa on vain ja ainoastaan positiivinen asia. Suomenkielisistä vokaaleista vastaavat puhtaat osuudet hoitava Annika Laaksonen sekä murinat muriseva Joni Koskinen. Laaksosen laulua on todellinen ilo kuunnella, sillä neidon vahva ääni on ensinnäkin persoonallinen ja toisekseen musiikkiin lähestulkoon täydellisesti sopiva. Murina-osastosta ei voi sanoa ihan samaa, vaikka oikeilla jäljillä sielläkin ollaan. Koskinen ei vain tunnu saavan riittävästi puserrusta ja sielua konsonanttitykitykseensä, tekniikkakin on vielä hieman hakusessa.

Kolmesta biisistä jokaisella on omat vahvat hetkensä, vaikkakin toistuvassa kuuntelussa toisena soiva Veljet taitaa nousta omaksi suosikikseni. Jokaisesta biisistä saattaisi rohkeammalla lähestymistavalla saada vielä hieman lisää irti, mutta eipä lopputuloksessa nytkään juuri valittamista ole. Soundit eivät juuri häikäise, mutta eipä niiden vielä ensimmäisellä demolla tarvitsekaan leukoja lattiaan pudottaa. Avaus on nyt tehty ja alku lupaa tulevalta todella paljon, aika näyttää pystyykö bändi lunastamaan lupaukset – ja kenties jopa ylittämään ne.

Kommenttien keskiarvo:

Candlelight kommentoi 27.06.2005:

Pisteet:

Tässä on heviä, jota olen kaivannut. Ei tarvitse miettiä, että milloin hemmot yrittävät tulla kuristamaan kajareiden sisältä, vaan voi ajatella, että onpas komia ääni. Annikakin on juuri sellainen nainen, jota tämä bändi tarvitsee pitääkseen asiansa kunnossa. Pojat ovat poikia. ;) Täytyy sanoa, että Koskisen ilveksillä, Jonilla ja Antilla on todella hyvä mielikuvitus. Kuinka moni voi rehellisesti sanoa tekevänsä fantasiametallia "fantasiamaisilla" sanoilla? Peikot, Kristallivuoret, soturit. Mitä muuta tässä voi enää odottakkaan? Ja komeitakin pojat ovat. Ja tietysti Annika nätti. :) Ainoa miinus bändille tulee hieman samankaltaisista biiseistä. Kaikista biiseistä voi useamman kuuntelukerran jälkeen kuulla jonkin kohdan, joka on myös jossain muussa biisissä. Silti, Hjuwa böjäd! ;)