Julkaistu: 20.02.2005
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

N�m�kin kaksi biisi� sis�lt�v�n eepeens� Heroine jo valmiiksi saanut nelikko tahkoaa mielenkiintoista, kiireett�m�n oloista mutta silti kovin kiivasta indiepoppia/vaihtoehtorockia. Varmasti ainakin Radiohead lukeutuu vaikuttajiin, mutta itselleni nousi ensinn� mieleen ainakin kaksi kotimaista taitajaa: Marble Framen kiireett�myys, proge-elementit ja laulaja Niklas Lindqvistin suoritus nostaa mieleen mainion Underwater Sleeping Societyn, kun taas junnailevista kitaroista ja kuulaudesta yhdist�n nelikkoa kevyimp��n Sergioon. Jossain n�iden ristisiitoksen tienoilla leijailee siis Marble Frame.
Avausraita Prozac on nimens� mukainen rauhallinen, jopa hieman turtunut kuulas maalailu. Minun korvaani Niklaksen taittumista vastaan taisteleva ��ni on t�llaisessa �balladimaisessa� rauhallisuudessa todella toimiva. Loppubiisist� kappaleen miltei raivokkaaseen vy�rytykseen kasvattavat kitarapy�rteilyt tippuvat hyvin, synk�st� otteesta huolimatta musiikki ei k��nny angstiin asti. Kakkosraita Post-Modern Symphonic jatkaa luontevasti samaa kaavaa, vaikkakin hiukan energisemm�ll� otteella. Kurissa pidett�v�n kiivauden ja eleett�myyden v�linen tasapaino toimii avausraitaakin paremmin. Rytmiryhm�n kasvanut osuus vakuuttaa my�s. Kokonaisuutta leimaava kiireett�myys ja melankolinen kuulaus nostavat promon yhdeksi alkuvuoden mielenkiintoisimmista tuttavuuksista. Toivottavasti saan ennen pitk�� kuullakseni my�s koko eepeen. Lupaa hyv��...




Espoolaisnelikon vaihtoehtorockissa kohtaavat kuulas ja kiireet�n melankolisuus sek� junnaava kitarapy�rteily. MF Hiipui ajanpuutteeseen mutta synnytti samalla kokoonpanolla toimivan Fire Penguins -yhtyeen.
(P�ivitetty 18.7.2013)
Kommenttien keskiarvo:




t teppo