Black Lotus

On olemassa levyjä jotka aukeavat heti ja levyjä jotka eivät ensi kuulemalta kuulosta mitenkään erikoisilta, mutta avautuvat todenteolla vasta ajan kanssa. Kreikkalaisen pitemmän linjan metallipumpun Dark Novan uutukaispitkäsoitto kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään. Turhaan ei yhtye luokittele musiikkiaan progressiiviseksi powermetalliksi sillä harvoin kuulee näin monitahoisia ja rönsyileviä biisejä.

Heti ensikuuntelun yhteydessä levystä särähtää korvaan todella huonosti hoidettu tuotantopuoli. Laulajan ääni hukkuu pahasti taustaan ja kitarasoundit ovat kamalinta mitä on kuultu sitten Kill 'em Allin. Kun on toipunut alkujärkytyksestä ja alkaa arvioida levyä puhtaasti musiikilliselta kantilta, on pakko todeta että ei tämä itse asiassa ole mitenkään heikko esitys. Biisit ovat mahtipontisia ja itämaisia skaaloja on ryöstöviljelty melodioissa, mutta genren pahimpia kliseitä väistellään kuitenkin kohtuullisen sujuvasti. Pääosin tämä johtunee varmastikin siitä että vokalisti Michael Choulakis ei laula mitenkään erityisen kovaa eikä korkealta, eikä kitaristi Elias Koskirisin trash-henkisessä riffittelyssä ole juuri tilutteluille sijaa. Myös biisien rakenne on melko epätavallinen, sillä biisit sisältävät useampia erilaisia väliosia ja yllättävistä käänteistä ei muutenkaan ole pulaa. Tämä tosin johtaa siihen että biisit eivät aina oikein pysy kasassa. Toisaalta parhaimmillaan ne toimivat varsin hyvin. Esimerkiksi monumentaalinen nimibiisi Sivilla on erittäin tyylikäs kokonaisuus. Toinen ehdoton huippuhetki on levyn päättävä Too Late to Hide. Pahaksi onneksi monikaan muista biiseistä ei oikein yllä lähellekään edellämainitun kaksikon tasoa. Toisaalta levyllä on alusta lähtien hyvin vahva tunnelma ja lähes kaikki biisit sulatuvat kuitenkin varsin hyvin kokonaisuuteen.

Länsimaisen kulttuurin kehdosta ponnistavan Dark Novan uutuus on siis melko ristiriitainen tekele. Biisimateriaali olisi kaivannut vielä reilusti hiomista, mutta tällaisenaankin Sivilla toki nousee niukasti keskinkertaisuuden yläpuolelle suurimmaksi osaksi omaleimaisuutensa ansiosta. Mikään helppo kuuntelukokemus levy ei ole, mutta kärsivällisen kuuntelijan se kuitenkin palkitsee eikä sen parissa varmasti pääse tylsistymään.