Lappeenrantalainen, 70-lukuista heavy rockia hapokkaaseen trippailuun ja 90-lukuiseen altsurokkiin omien sanojensa mukaan yhdistelevä Elephant Bell antaa mallia siitä, miten omakustanne-eepeeseenkin voidaan panostaa. Kolmen hikisesti rokkaavan biisin lisäksi eepee sisältää Ville Salmisen ohjaaman hienon soittokeskeisen videon. Kiiltopahvikannet ovat myös upeat, kuvat ovat viimeisen päälle... Ylipäätänsäkin paketti on sekä ulkonäöltään että sisällöllisesti todella komea.

Levyn selkeä hitti on nimibiisi, joka Che Jokelaista lainatakseni rokkaa kuin hirvi. Edellämainittujen musiikkikuvausten lisäksi musaa voisi myös mainostaa sanoilla stoner ja riffirock, hiukan samoilla poluilla tallataan. Tommy Grassin karhea lauluilmaisu sopii suhteellisen raivokkaaseen soittoon erinomaisesti. Tom C. Johnsonin mukavasti tilutteleva kitarointi ei paljoa hengähdystaukoja tarjoile, samoin Mike Meteorin ja Arto Ezgülin rytmiryhmän työskentely purskahtelee hikisesti täristen. Viisivuotias yhtye voi surutta keskittyä esikoispitkäsoiton tekoon, sen verran vahva näyttö Electric Shoes –eepee on.