Kuopiolaisnelikon esikoiseepee sisältää menevää suomenkielistä poppia neljän biisin verran. Omakustanteena julkaistu lätty esittelee Teemu Vaallon hengentuotteita, joita Jussi Kärkkäisen koskettimet ja Timo Ruskan ja Jani Leskisen rytmit vievät kohtuullisen kiivaasti eteenpäin. Hetkittäin touhussa on jopa synkästi uhkailevaa tunnelmaa ja mahtipontisesti progeilevaa kitarariffiä. Mutta heti perään maalaillaan kaihoisan kepeästi. Tässä ne ovatkin Aallon eri pituudet ja niiden yhdisteleminen rakentaa vielä tällä eepeellä aika sekavaa biisimateriaalia. Vaallon laulutyöskentely kertoo tarinat, muttei sen kummemmin viehätä. Parasta touhussa onkin minun korvaani heleät piano-osuudet, joita komppaa suhteellisen kiivasti rokkaava kitara ja rytmiryhmä.

Jo tammikuussa julkaistu levy päätyi Desibeliin vasta kesän lopulla ja nyt yhtyeeltä on nähtävästi viritteillä sinkkua ja pitkäsoiton pohjiakin on äänitelty. Saas nähdä mitä sieltä sitten tulee ja milloin. Tällä eepeellä jäädään vielä tuonne keskivertojen yrittäjien kastiin.