Tuba

Norjalainen Ram-Zet valloitti oman pienen maailmani jo edellisellä levyllään Escape, joka ilmestyi reilu kolme ja puoli vuotta sitten. Yhtyeen ennakkoluuloton kyky yhdistellä metallin eri alalajeja toimiviksi sekasikiöiksi muotoutui tuolloin huippuunsa, ja levyä voikin pitää alan modernina klassikkona. Seuraajaa tuolle albumille saatiinkin sitten odottaa todella kauan, ja tuona aikana niin yhtyeen basisti kuin levy-yhtiökin vaihtuivat uusiksi.

Kuunnellesani uutukaista ensimmäisiä kertoja en voinut välttyä pieneltä pettymyksen tunteelta, sillä Intra ei yllä joka tasolla lähellekään edeltäjänsä korkeuksia. Tämän lisäksi yhtye on tehnyt pieniä, mutta kuuluvia muutoksia soundissaan. Ram-Zet on tällä uutukaisellaan sotkenut omaa industrialin, gootin ja blackin sekoitesuhdetta reilumman puoleisesti. Industrial vaikutteet ovatkin nyt saaneet tehdä tilaa gootti tyylittelyille, blackin jäädessä lähinnä eksoottisen mausteen asemaan. Zet hoitaa itse edelleen tuttuun tapaan suuren osan laulusta black-rääynnällään, mutta Sfinxin heleä naislaulu on noussut sen rinnalle jo lähes vertaiseksi. Kaikkein merkittävin muutos on kuitenkin yhtyeen tietty ”normalisoituminen”, sillä nyt ne kaikkein perversseimmät ja kimuranteimmat osiot sekä käännökset jäävät puuttumaan. Sareetan viulu on sentään saanut pitää entisen asemansa.

Kaiken tämän kitisemisen jälkeen on enemmän kuin aiheellista todeta ääneen se tosiasia, että Intra on kuitenkin hyvä albumi niillä standardeilla jotka tämä poikkeuksellinen yhtyee on luonut ympärilleen. Ram-Zetin kameleonttimainen muutos jatkuu aina vain, ja bändin on onnistunut välttää jälleen itsensä toiston kiroukset. Uudeksi videobiisiksi valittu And Innocence käy tästä vahvavana esimerkkinä. Aluksi lähestulkoon tusinagootilta kuulostava sävellys heittää kaiken fiilistelynsä keskellä päälle rankemman ja kimurantimman vaiheen, ja tuttu kaoottisuus vapautetaan hetkeksi – mutta vain hetkeksi. Myös kevyesti vinksahtanut Enchanted ja lähes seitsenminuuttiseksi hulluuden harharetkeksi kasvava Ballet nousevat niinikään levyn vahvimmiksi tukipilareiksi.

Loppukaneetiksi voi kirjata, että Ram-Zet on onnistunut uuden levynsä kanssa hyvin, mutta edellisen pitkäsoiton loistokkuus jää tällä erää puuttumaan. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen levy yli kolmeen vuoteen, joten ei olla bändille liian ankaria.