Jiffel Production

Kuopiolainen .Kraka on itselleni uusi tuttavuus. Se antaa heti kättelyssä ammattimaisen vaikutelman. Porukka soittaa tiukasti. Levyn tuotanto on nykivine koukkuineen ja ohjelmointeineen modernia, ja se kestää vertailun kansainvälisiin saman tien tallaajiin. Yhtyeen musiikissa kuuluu vaikutteita niin amerikkalaisesta grungen jälkeisestä kitararockista, Red Hot Chili Peppersin nykyisestä softgroovesta, kuin kentmaisesta, kuulaasta diskobeatilla ryyditetystä maisemarockistakin. Levyn ensimmäinen ja myös vahvin kappale, Aamu, tuo mieleen yllättäviä assosiaatioita yhtyeen muuhun tyyliin nähden: Kappaleesta tulee vahvasti mieleen brittiläinen Doves. Yleisesti ottaen kappaleet ovat muodollisesti päteviä, mutta niistä on vaikea löytää mitään persoonallista. Yhtyeen musiikista puuttuu kaikki romantiikka ja vaarallisuus, joka tekee sen synkeää modernia rockia soittavista esikuvista mielenkiintoisia.

Yhtyeen ilmaisu korostaa tunteellisuutta, mutta siitä tulee mieleen tunteellisuuden jäljittely. Laulaja Heikki Nieminen korottaa aina tilaisuuden tullen falsettiin, mikä tuntuu jokseenkin harkitulta ja ulkoa opitulta. Se ei aiheuta toivottua kananliha-efektiä vaan ärsytystä. Kappaleiden herkät ja kantaaottavat sanoitukset tuntuvat enimmäkseen sanahelinältä. Krakan tyyli kätkee sisälleen eräänlaisen paradoksin. Yhtyeen musiikkia kuvataan varmasti useissa yhteyksissä moderniksi rockiksi, mutta sen konservatiivista asennetta huokuvassa musiikissa ei ole mitään muuta modernia, kuin halukkuus käyttää teknologiaa musiikin tuotannossa.