Relapse

Tiedotteissa Fuck the Factsia kuvataan termillä "grind/metal powerhouse". Tämä ja yhtyeen nimi antavat olettaa musiikin olevan melko perinteistä grind-paahtoa, mutta näin ei yllättäen olekaan. Seitsenminuuttisessa avauksessa La Derniere Image edetään hyvinkin hitaasti ja syvällä uiden, Neurosiksen ja Isiksen hengessä. Poukkoilevat The Wrecking ja Carve Your Heart Out taas pyrkivät Convergen ja Dillinger Escape Planin vesille. Tämä eklektinen linja jatkuu levyn loppuun asti, joten kovin yksiulotteisesta bändistä ei ole kyse.

Huomionarvoista on myös, että bändin laulaja on mitä ilmeisimmin nainen. Tätä ei tahdo uskoa, niin matalaa ja maskuliinista hänen ilmaisunsa on. Olin tosin jo valittamassa, että laulu on levyn heikompia lenkkejä, jostain death-örinän ja *core-ärjynnän väliltä, ja se jää tavanomaisuudessaan bändin muuten varsin voimakkaan ilmaisun jalkoihin.

Päällimmäisestä mielenkiintoisuudestaan huolimatta Fuck the Factsin kompastuskivi on sanomisen puute. Muoto on kyllä hallussa, mutta sanottava puuttuu, ja kun levyn kaikki dramaattiset yllätykset on pariin kertaan koettu, jää jäljelle melko sisällötöntä mättöä.