Andur Industrial

Vaarnassa on yksi vaikeasti ohitettava ominaisuus, joka ei lakkaa hallitsemasta kuuntelukokemusta. Kun laulaja Sanni Haahdenmaa avasi suunsa ensimmäisen kerran, hakeutuivat käteni kansiviholle: onko tämä jokin Maija Vilkkumaan uusi projekti? Haahdenmaa ei laula yhtä pahasti nenäänsä, mutta muuten naisten ääni ja fraseeraus ovat hyvin, hyvin lähellä toisiaan.

Mutta on Vaarnassa muutakin mainitsemisen arvoista. Bändi veivaa reipasta rokkia, väliin melko rankkaakin, mutta toisaalta laulumelodiat ovat monessa kohtaa turhan iskelmällisiä. Muuten heidän melodiatajunsa ei ole lainkaan huono, vaikka kaikkein tarttuvimmat biisit vielä puuttuvatkin. Sinkkuhitti Myrkky menee minun kirjoissani aivan liikaa iskelmäosastoon, mutta loppupään Niin aina sanotaan lämmitti kyllä.

Vilkkumaa tulee vastaan vielä sanoituspuolellakin, sillä Haahdenmaan sanoituksista esimerkiksi Älä pyydä anteeksi pyörii Maijankin teksteistä tutun kiltteyden ongelman ympärillä. Muutenkaan sanoitukset eivät ihastuta omaperäisyydellään. Mutta kyllä bändi tästä debyytistään voi ylpeä olla, ja varmasti suoraviivaisen kotimaisen kitararokin ystävät tykkäävät. Itse toivoisin mukaan vielä hiukan lisää seikkailumieltä, jotta tästä voisi täysipainoisesti nauttia.