Nailboard Records

Eestiläinen folkmetalli ryhmä Metsatöll julkaisi alkuvuodesta uudestaan viime vuosituhannen lopulla pyöräyttämänsä Terast Mis Hangund Me Hinge levynsä. Vuosi on nyt kääntynyt loppupuolelleen, mutta vieläkään ei ole luvassa uutta Metsatöll materiaalia. Sen sijaan bändi tarjoaa faneilleen komean paketin, jossa 14 raidan mittainen livekeikka löytyy niin cd:ltä kuin dvd:ltäkin.

Terast Mis Hangund Me Hingen kymmenestä kappaleesta keikkasetttiin on mahdutettu kokonaista kahdeksan. Setin loput kuusi viisua löytyvät puolestaan bändin edelliseltä pitkäsoitolta, vuonna 2004 julkaistulta Hiiekodalta. Metsatöllin riffivetoinen ja alkukantaisen voimakas metallointi pääsee toden teolla oikeuksiinsa livetilanteessa, mikä tuli todettua jo kesäisellä Tuskan keikalla. Omalla kotikentällään bändi vaikuttaa olevan vähintäänkin yhtä kovassa vedossa kuin Kaisaniemen helteessä ja nelikko viekin yleisöään heti ensirytmeistä lähtien minne tahtoo. Vokalisti/kitaristi Markuksen laulu on kaikkea muuta kuin klassisesti koulutettu, mutta tällaiseen kansantanssi rytyytykseen se sopii kuin savusauna järven rantaan. Tärkeään osaan nousevat myös Laurin käyttämät perinnesoittimet, joita herra käyttää aina kun vaan kitaransoitoltaan kerkeää. Kulmikasta metallia väritetään silloin tällöin seesteisemmillä, paikoin jopa shamanistisilla osilla, välillä mielleyhtymät karkaavat puolestaan Kalevalan suuntaan.

Sisätiloissa pidetty keikka on kuvattu riittävällä kamera-arsenaalilla, minkä ansiosta ohjaajalla on ollut käytössään ruhtinaallinen määrä kuvakulmia. Leikkauksessa ei olla kuitenkaan sorruttu nykypäivänä turhankin yleiseksi käyneeseen sarjatulimaiseen kuvavyöryyn, minkä ansiosta kuvamateriaalin rytmitys on riittävän verkkaista. Ääniraitana on pelkkä stereo, mikä tosin riittää vallan mainiosti. Dvd:ltä löytyy myös reilun tunnin mittainen dokumentti/haastattelukollaasi, mutta kun minkäänlaisia tekstityksiä ei löydy, jää backstage häröilyn ja sinänsä mielenkiintoisen tuntuisten haastattelujen anti laihanlaiseksi.

Lahinguväljat näeme, raisk! on kelpo kokonaisuus, joka toimii niin kuvalla kuin kuvattakin. Tallenne onnistuu välittämään Metsatöllin keikan hektisyyden ja artistien sekä yleisön tiiviin kanssakäymisen taian. Tätä kelpaakin pyöritellä niin kotiteatterissa kuin autossakin sitä uutta pitkäsoittoa odotellessa.