Auerbach Tonträger / Prophecy

Saksalainen Neun Welten on ilahduttavan raikas ja yllättävä tuttavuus uus-folkin nopeasti laajenevassa ja keskinkertaisuuksista täyttyvässä genressä. Liian usein germaanien mailta ponnistelevat folk-viritelmät saavat aikaiseksi vain kivuliasta myötähäpeää kankeine sävelineen sekä ontuvine soitinvalikoimineen.

Tällä kertaa möreät vokaalit eivät tuhoa upeaa tunnelmaa, jotka on saatu aikaiseksi lähinnä aksutisilla soittimilla. Pääosassa ovat kitarat, joiden kutomia maisemia lähdetään verkalleen värittämään sellolla, huilulla, klarinetilla sekä harpulla. Taustalle hiipivät joissain kohdin myös rummut ja perkussiot, mutta lyömäsoittimet pysyvät silti jatkuvasti nöyrän rengin asemassa. Tämä marssijärjestys takaa sen, että hartaasti ja ajatuksella kasatut melodiat saavuttavat maksimaalisen tehon minimaalisin keinoin. Hetkittäin tunnelmat käyvätkin pakahduttavan kauniiksi, kun sävelet ympäröivät vaivihkaa kaiken usvamaiseen verhoonsa.Unenomaista matkaa väritetään sentään parilla vauhdikkaammallakin väläyksellä, minkä ansiosta albumi välttää myös liiallisen laahaavuuden ansakuopan, joka on koitunut usean tämäntyyppisen levyn kohtaloksi.

Neun Weltenin musiikki ei sovi luonnollisesti läheskään jokaiseen tilanteeseen, mutta sateisen sunnuntai-illan seuraksi Vergessene Pfade sopii mitä parhaimmin. Sen seurassa voi mainiosti tehdä myös patikkaretkiä vaikkapa syksyiseen ruskametsään, missä kannen värimaailma on näinä nopeasti hämärtyvinä päivinä voimissaan.