Grendel: Lost Beyond Retrieval

Helsinkil�inen melankolista rock-metallia soittava Grendel p��tyi lopulta julkaisemaan debyyttialbuinsa omakustannepohjalta, kun sopivaa yhteisty�kumppania ei musiikkimarkkinoilta sitten l�ytynyt. T�h�n ratkaisuun p��tymist� voi pit�� pienen� yll�tyksen�, sill� tokihan Grendel olisi l�yt�nyt kodin my�s jonkun pienemm�n levy-yhti�n tallista? Ainakin niin voisi helposti kuvitella, kun kuuntelee Lost Beyond Retrievalin l�pi muutamaan kertaan. Vuoden 2005 j�lkimm�isell� puoliskolla Sonic Pump studioilla ��nitetty albumi kun osoittaa kiistatta, ett� ryhm�ll� on niin n�kemyst�, kuin my�s kyky� toteuttaa kunnianhimoisia ideoitaan.

Kuusimiehist� helsinkil�isryhm�� on verrattu useaan otteeseen nyttemmin jo edesmenneeseen Sentencediin sek� Charoniin, n�ht�v�sti suurimmaksi osaksi vokalisti Mikko Virtasen ansiosta. Herran tumman tenhoava ��ni muistuttaakin tietyll� tavalla pohjoisen miesten vastaavai, mutta muuten Grendel liikkuu mielest�ni selv�sti eri vesill� kuin em. orkesterit. Jykev�sti eteenp�in jyr��vi� biisej� vahvistetaan toki raskaammilla metallirakenteilla, mutta pohjimmiltaan kyseess� on silti ennemminkin suorasukainen r�yh�rockryhm� kuin mik��n metallikomppania. Perusasiat ovat Grendelin leiriss� kunnossa, sill� niin soittopuoli kuin sounditkin vastaavat alan standardeja. Kahden kitaran ja koskettimien keskin�inen dynamiikka toimii suurimmaksi osaksi moitteetta ja vaikka ottaakin hetken aikaa tottua Virtasen lauluun sek� ilmaisutyyliin, asettuu my�s tuo merkitt�v� tekij� suhteellisen nopeasti paikoilleen.

Grendelin todelliseksi ongelmaksi nouseekin lopulta kokonaisuuden liev� tasapaksuus, sill� levy ei kykene nousemaan osiensa summan yl�puolelle. Potentiaalia tuntuisi riitt�v�n, mutta ainakaan viel� kaikkia tehoja ei ole puristettu ulos koneesta. Pit�� silti muistaa my�s se, ett� ��nityksist� on ehtinyt kulua jo reilu vuosi, mink� takia tilanne saattaa t�t� nyky� olla tyystin toinen. N�inollen tulevalta voi � ja pit��kin � odottaa jo reilusti t�t� enemm�n.