Fat Cat

North Carolinasta kotoisin oleva David Karsten Danielsista ei saa tekemälläkään räkä poskella riehuvaa, coolisti poseeraavaa rokkaria. Kyseessä on monella tapaa monien niin vihaama, liikaakin tiedostava taidekoulupellen tuntuinen kaveri, joka tekee itsetarkoitusellisenkin kokeellista musiikkia, jolle radioaikaa ei heru. Mutta jos tämä on jollekin ongelma, ei voi mitään, hän menettää varsin paljon.

Sharp Teeth on Danielsin neljäs kokopitkä ja hyvin sympaattinen sellainen, vaikka varsin rankka kansikuva muuta viestittääkin. Tunnelmaa ja herkkyyttä löytyy niin paljon, että levyn ottaa heti ensikuulemalta omakseen. Mielikuva tyhjästä pimeästä studiosta tulee väkisinkin mieleen, kera yksinäisen, huonoryhtisen miehen soittimineen.

Yksinkertainen on kaunista, vaikka kokonaisuus on vähän repalainen, sanoituksissa pohditaan kaikkea elämää suurempaa ja ymmärtäminen vie aikansa. Tammikuun ehdottomasti kaunein ja sympaattisin levyjulkaisu, jota kuuntelee mieleläään, kun katselee ikkunan läpi asfaltin suutelevan kuoliaaksi, yksi toisensa jälkeensä, pataljoonittain lumihiutaleita. Jos vaikka Looney, Dear ja Eels ovat sydäntäsi lähellä, Sharp Teeth on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.