Hydra Head

Zozobran musiikki on kuin Harmonic Tremors -levyn kansikuva. Jostain syvyyksistä nousee lonkerokasa, joka kiemurtelee ja rääpii limaansa läsnäolijoiden päälle. Voimallista, viekoittelevaa ja orgaanista siis. Tai no, totuuden nimissä on todettava ettei Zozobra sentään mistään hornan syövereistä kurota. Autotallin lattiakaivosta pikemminkin.

Levyn äänimaailma on miellyttävän lämmin, ja etenkin kuivakkaat rumpusoundit miellyttävät korvaa. Muotoseikkojen osalta orkka luottaa perusasioihin – tällaista altsumpaa ja grungempaa raskasrokkia on varmasti moni Desibelinkin lukija soittanut autotalleissa ja treeniksillä, myös allekirjoittanut. Eli homma rullaa, säröjä on jos jonkinmoisia ja välillä jumitellaan pitkään ja hartaasti. Kitara pörisee, basso pörisee, rumpukin pörisee. Laulu on enimmäkseen huutoa, mutta välillä onneksi kuullaan puhtaitakin vokaaleja.

Harmonic Tremors tuntuu enemmän yhtenäiseltä teokselta kuin kokoelmalta biisejä. En osaa sanoa johtuuko tämä siitä, että kappalemateriaali ei ole erityisen mieleenpainuvia vai siitä, että kaikki kuulostaa melkolailla samalta. Kertosäkeitäkin on joukkoon ujutettu, mutta kovin ilmeisiä melodioita ei viljellä. Enemmän Zozobra luottaa tanakkaan etenemiseen. Koko ajan ei kuitenkaan rullata, ja joissain kappaleissa unohdutaan suorastaan leijumaan. Muutaman piirun verran parempi kuin ”ihan hyvä”, eli mielelläänhän tätä kuuntelee.