Julkaistu: 02.03.2007
Arvostelija: Otto Suuronen
Isis
Hartolan Vuorenkyl�ss� asustavan laulaja/lauluntekij� Marja Mattlarin edellisest� levyst� on ehtinyt vier�ht�� jo l�hes nelj� vuotta. Yari Knuutisen kanssa yhteisty�ss� tehty Tuli (2003) jatkoi Mattlarin folk-sointista uraa monipuolisena ja v�rikyll�isen�. Uudelle Polku-levylle Mattlar haki yhteisty�kumppaneikseen folk-vaikutteisen progressiivista musiikkia soittavan Tenhi-yhtyeen Ilmari Issakaisen ja Tyko Saarikon. Sovituksista ja tuotannollisista ratkaisuista vastanneet Issakainen ja Saarikko ovat tehneet levyn kokonaisuudelle erinomaista j�lke�. Tuottaja/sovittajakaksikko ovat l�hteneet liikkeelle siit�, miss� trubaduurimaiset laulut syntyv�t, lauluntekij�n ��nest� ja akustisen kitaran kauniista soinnista. Polku �levyn tunnelmissa kuuluvatkin erilaiset ��nityspaikat, joissa levy sai muotonsa. Albumia ��nitettiin niin vanhassa kansakoulussa, lauttasaarelaisessa olohuoneessa kuin my�s lampolan vintill� Hartolan Vuorenkyl�ss�.
Mattlarin uuden levyn kansia tarkastellessa paljastuu jo pitk�soiton tumma yleiss�vy, joka saa levyn edetess� paikoin entist� synkk�s�vyisempi� piirteit�. Ensimm�isill� kuuntelukerroilla Mattlarin s�vellykset tuntuvatkin pohjattoman surullisilta, jopa raskailta, mutta hiljalleen kuulijan t�ytt�� ymm�rrys musiikin lohdullisuudesta. Mattlarin musiikissa on yh� voimallisemmin sellaista syvyytt�, joka pys�ytt�� ja avautuu vain maltillisessa kuuntelussa, h�m�rretyn huoneen nurkassa.
Tekstitt�j�n� Mattlar on ensiluokkainen, syv�llinen ja tulkitseva, humaani ja v�litt�v�. Siit� esimerkkin� toimii esimerkiksi El�m�n eteisess� �kappaleen tekstikohta: �Miten ohimot odottavat / kuinka kaipaavat kehr�sluut / ja ihminen siin� v�liss� / on niin samanlainen kuin muut�. Samu Kyt�sen englanninkielelle tekem�t k��nn�kset ovat erinomaisen onnistuneita, ja saavat suomenkielell� esitetyt kappaleet kuulostamaan entist� hienommilta.
Taitavasti valittu muusikkoryhm� tekee hienoa ty�t�. Aila Hettulan oboe, Eveliina Kontion kantele, Inka Eerolan viulu ja Unna Kemppaisen sello n�yttelev�t kokonaisuudessa merkitt�v�� roolia. Kappaleiden sovitusratkaisut ovat hillityn harkittuja, ja niiden pienimmiss�kin nyansseissa on arvokkuutta. Sanoiksi lauluun muodostuu elegiseksi valssiksi ja viimeisen� kuultava Mik� j�� huipentaa albumin. Monissa lauluissa hy�dynnett�v� kaikuefektin l�pi ajettu piano kuulostaa upealta, mutta houkuttelevasti annosteltuja rumpu- ja ly�m�soittimia olisi suonut kuulevansa viel� entist� enemm�n.
Polku on kyps� ja vahva levy, jonka rohkenen nostaa Mattlarin t�h�nastisessa tuotannossa per�ti vuoden 1993 Pariisi-Vuorenkyl� �levyn tasolle. Toivottavasti polku johtaa jatkossakin yht� ennakkoluulottoman n�kemyksellisyyden pariin.
Kotimainen laulaja/lauluntekij�, jonka musiikki on folk-henkist�.
Linkki:
marjamattlar.net
(P�ivitetty 1.7.2012)
Kommenttien keskiarvo:
Ensikosketukseni Mattlarin musiikkiin oli hyvinkin herkullinen sattuma, jota en malta olla mainitsematta. Teini olin viel� juu. Tv:st� tuli 90-luvun alkupuolella haastatteluohjelma, jossa keskusteltiin levybisneksen laeista ja musiikin kaupallisuudesta. Vastakkain olivat tuottajapuolta edustanut Lasse Norres sek� independent-osastolta Marja Mattlar. En muista tarkkaan, mihin lopputulokseen ohjelmassa p��dyttiin, josko mihink��n, mutta Norresin kommenteista sain sen k�sityksen, ett� Mattlaria olisi pit�nyt tuotteistaa enemm�n, jotta sin�ns� �ihan kiva� musiikki myisi. Heikompi artisti olisi varmaan ohjelman j�lkeen mennyt nokian hihnalle, mutta Mattlar ei vain porskuta edelleen, vaan kroolaa tasaisen mukavasti, mik� on musiikin yst�v�n kannalta hieno asia.
Musiikkia on hankala kuvata ilman pakollisia vertailukohtia, joista en muuten niin v�lit�. Mattlarin musiikillisessa otteessa ja oman tien kulkijuudessa n�kisin yhtym�kohtia Mikko Perkoilan tuotantoon. Mukana kuulen my�s ripauksia Tuula Amberlaa ja Leonard Cohenia, mik� osoittaa, ett� Mattlar on niin sanotun �naisartisti� -k�sitteen yl�puolella: sukupuoliset lokeroinnit menett�v�t merkityksens� h�nen musiikissaan, j�ljelle j�� vain hieno ja t�rke� Ihmisen Tekem� Musiikki. Suosittelen l�mpim�sti aloittamaan Mattlarin tuotantoon tutustumisen kokoelma-cd:st� �Lintu�, joka kattaa vuodet 1991-2001.
T�ll� levyll� suomi kuulostaa kauniilta. Mietityt lyriikat liikkuvat kernaasti luonnonl�heisiss�, seesteisiss� tunnelmissa. Mielikuvista pinnalle puskee ensimm�isen� jonkinmoinen �fantasia-folk�. Sen verran on eteerist� meininki, ett� ns. fantasiamusiikin tehojen ylip��t��n tulisi joutua etenkin nuoremman kuulijan suurennuslasin alle. El�mme aikaa, jolloin r�ike�nmustat gootit ja nuoren airasamulinin n�k�iset wannabe-sopraanot kiljuvat korkealta taakien kitaravallien s�estyksell� jo miljoonaan kertaan keksittyj� s�velkulkuja. V�h�n on kuitenkin j�lleen kerran paljon: kitara- ja jousis�vyt viev�t avaramielisen kuulijansa metallihelvetin asemesta rauhaisaan tolkien-maailmaan, jossa sormus on jo ehditty viskata hornantuuttiin. V�h�eleisyys muodostaa suuria liikesarjoja. My�s se, ett� yli kolmeminuuttiset kappaleet toimivat, on hyv�n musiikin/levyn tunnusmerkki.
Tummas�vyinen, mutta silti eloa ja eloisuutta tarjoava �Polku� ei p��st� helpolla: vastineeksi se kest�� -ja vaatii- rajattoman m��r�n kuuntelukertoja. Itselleni hienoimpia v�ristyksi� on t�h�n saakka suonut raita Ajan vartija, joka on t�sm�stimulointi mielikuvitukselle, kuin suomalainen vastine Twin Peaks -tv-sarjan ��nimaailmalle. Pianon kilkkeet kruunaavat raidan j�nnitt�vyyden, j�nnitteisyyden, antaen t�rke�� osviittaa siit�, mist� musiikissa on kyse.
Hallitusti hauraan kuuloinen, juuri siksi miellytt�v�-��ninen Mattlar tarjoaa kiireet�nt� ja ennen kaikkea ainutlaatuista musiikkia valveutuneille ihmisille, jotka tavaratalon cd-laarin ��reen saavuttuaan alkavat j�rjestell� toisten hujan hajan j�tt�mi� levyj�. Olkoon sitten �marginaalia�, jos sanoin kuvailla pit��. I don't know much about marginal, but I know what I like!