Don Huonot: Don Huonot
Julkaistu: 30.08.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
BMG
On niitä yhtyeitä, jotka ottavat vastaan vaikutteita ja sitten ne yhtyeet, joilta niitä otetaan vastaan. Ensimmäiset soittotreeninsä vuonna 1989 soittanut Don Huonot on jossain siinä välimaastossa. Varmasti hyviä vaikutteita otetaan vastaan myös Kallen ja Kien johdolla pyöriviin luomissessioihin, mutta mallia annetaan myös monille. Voidaanhan sanoa, että Donkkarit oli viisi vuotta sitten niin sanottu ykkösbändi Suomessa, siinä määrin joka paikassa veivattiin Riidankylväjää ja Hyvää yötä ja huomentaa. Ristiriitaisen vastaanoton saaneen Tähti -albumin jälkeen on kolme vuotta saatu odotella, josko pojat vielä uuden hittilevyn taikoisivat. Vaikeuksien kautta voittoon. Vaikka levy meni kertaalleen uusiksi, on uusi bändin mukaan nimetty albumi nyt kuuntelevan yleisön syynissä. Ja tuntuuhan sitä hittipotentiaalia olevan ihan niiden vakio-ostajien lisäksikin.
Huonot kulkevat musiikkinsa kanssa hyvin samoissa maastoissa kuin Alangon veljekset, Ilkka Neljän Ruusunsa ja Ismo niin Sielun Veljien kuin nykyisten sooloiluidenkin osalta. Ruusuja on niin Näkymättömässä kaupungissa kuin päässäni tasaisen varmasti pyörivässä Lentohiekkaa -hitissä. Huonot voisi myös olla sen tien valitessaan Suomen Red Hot Chili Peppers, mistä tälläkin levyllä vahvasti todistavat tykit Herää! ja Käärmeet. Varsinkin, kun uusi rumpali Antti Lehtinen tuntuu tuoneen melkoisesti potkua soundiin. Mielenkiintoinen ajatuskudelma, kun Peppersien lämppäriksi oli tarjolla pari vuotta takaperin vain The Rasmus, joka suunnilleen buuattiin pois lavalta. Mitenhän lie olisi Huonoille käynyt?
Sinkkubiisiksi valittu Merirosvoradio on takuuvarmaa radiohittikamaa, lopulta kuitenkin tuota liukuhihnahittiosastoa, jota ei vuoden päästä soiteta kuin ohjelmissa, jossa kysymys kuuluu: Missä sinä olit, kun tämä biisi soi joka kanavalla? Pyhimys tullee myös pyörimään takuuvarmasti festareilla autoradioissa, jos ei muuten, niin tuon perikansallisen voimasanan oikeaoppisen käytön takia: Älä saatana sano että kaipaat minua.... Maaseudun arvoista ponnistava Musiikkia lehmille tulee sekin varmasti saamaan soittoaikaa liiankin kanssa. Perusrenkutusta jokaisen yökerhon rokkipuolelle. Levyn päätökseksi sopii mainiosti rauhallisen pohtiva Jos huomenna kaikki on toisin. Tuntuu kuin Huonot tarvitsisivat levyn alkuun ja loppuun rauhallisempia virittelyjä, jotteivät soittimet niin kotoluolissa kuin keikallakin vallan liikaa riehaantuisi. Kuuntelukokemuksen perusteella rakenne myös toimii, monipuolisuuden puutteesta ei yhtyettä voine syyttää.
Läimäistäänpä tälle levylle nyt jonkinlainen leima; Takuuvarmaa biletyskamaa, autoilumusiikkia, festareille, yökerhoon... Ei vahingoita ketään, ei välttämättä herätä suurempia ajatuksiakaan eli sopii myös (melkein) tavarataloihin. Ja lopuksi, pitää ainakin huolen siitä, että vielä viidenkin vuoden päästä puhutaan Donkkareista.
Soittotuoreuden säilymisestä en sitten lupaakaan mitään.
Don Huonot
Vuosina 1989–2003 ja myöhemmin vuoden 2010 kesällä toiminut suosittu suomalainen rockyhtye.
Linkki: www.myspace.com/donhuonotmusic
(Päivitetty 25.05.2010)
Kommenttien keskiarvo:
