Manogurgeil: Unirytmej�

Suomessa ei ole n�in� p�ivin� montaa yhtyett�, jotka tekev�t h�peilem�tt�m�n perinnetietoista progressiivista rokkia. Toki jonkun mielest� n�m� k�sitteet ovat l�ht�kohtaisesti yhteensopimattomia, ja mit��n 70-luvulla koeteltuihin keinoihin turvautuvaa musiikkia ei 2000-luvulla pit�isi kutsua "progressiiviseksi". Toisaalta proge-termi on jo aikaa sitten vakiintunut viittaamaan tietynlaiseen muotokieleen. Manogurgeilin debyyttilevyn tapauksessa se tarkoittaa l�hes kokonaan instrumentaalista ilmaisua, jazzahtavia rytmej� ja pitki�, moniosaisia s�vellyksi�. Mieleen ponnahtaa joukko aikanaan Love Recordsille levytt�neit� artisteja, sek� t�m�n p�iv�n yhtyeist� Uzva.

Kysymys "progen" luonteesta k�y Unirytmej� kuunnellessa toisarvoiseksi. Ennemmin on hienoa, ett� t�llaista musiikkia viel� tehd��n. Pitkien, johdonmukaisesti polveilevien ��nimaisemien luominen on jo taito sin�ns�, ja vaatii edelleen rohkeutta luottaa kuulijoiden kykyyn jaksaa keskitty� sellaisiin. Levyn pisimm�ss� kappaleessa, l�hes 12-minuuttisessa Syd�mesi suljetussa yrttitarhassa l�hdet��n liikkeelle leikkis�st� urkupillivetoisesta jamittelusta, johon v�hitt�in aletaan vuorottaa vakavampia s�vyj�, kunnes rauhoitutaan t�ysin pelk�n maalailevan kitaramelodian pariin. Viime minuuteiksi tahti kiihtyy taas, kunnes kappaleen kliimaksi saapuu urkurin soolorevittelyss�.

Levyn kokonaisilme on melodisen kepe�, aurinkoinenkin, mutta t�t� kontrastoidaan parilla tumms�vyisell� osiolla. Mainiosti nimetyn Vesik�velij�t valtaavat altaat -raidan vaikuttavimat osat pelaavat urkujen ja komppauksen v�lisell� j�nnitteell�, ja H�iritsev� kaktus p��ttyy uhkaavaan loppupauhuun. Levy sen sijaan loppuu t�m�n j�lkeen hieman oudosti, harhaillen jonnekin mit��nsanomattomuuteen kahden viimeisen lyhyen raidan my�t�. Pari muutakin kappaletta j�� v�lisoiton asemaan, mik� v�hent�� kokonaisuuden nautittavuutta. Erikseen pit�� kuitenkin mainita viel� iskev� avausraita Alue, jolle Noora Tommila laulaa hermostuneesti levyn ainoat lyriikat.

Kaiken kaikkiaan Manogurgeil on erinomaisen lupaava yhtye. Kahden kosketinsoittajan ansiosta ��niarsenaali on lavea - kuvittelin ensin yhtyeess� vaikuttavan mm. vibrafonistin. My�s yhteissoitto on tiivist�, mik� antaa aihetta odottaa b�ndilt� viel� ties mink�laisia s�velteoksia.